PORVOONJOEN ASUTUSTUTKIMUS (LAHTI, HOLLOLA JA ORIMATTILA)
Täsmäinventointi
Lahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo
Inventoija: FL Kenneth Lönnqvist
Tutkimuksen aikana käytetty inventointityyppi vastaa amerikkalaisessa arkeologisessa terminologiassa lähinnä termiä “excavation survey“ tai “land survey“. Suomenkielisessä arkeologisessa sanastossa lähin vastine tutkimustyypille on “täsmäinventointi“.
Täsmäinventointi oli osa monivuotista ja monitieteistä tutkimushanketta, jolla tutkitaan Porvoonjoen kansallismaiseman kehitystä esihistorialliselta ajalta nykypäivään. Projektin merkittävimpiin muinaisjäännösalueisiin liittyi myös keväällä 2000 aloitettu luonnonmaantieteellinen ja geologinen tutkimusosio, josta on jätetty erillinen raportti (T. Sirviö 2000: Kivikautisten asuinpaikkojen sijainti suhteessa Itämereen Pukkilanharjun, Kanteleen sekä Luhdanjoen alueilla. Lahden kaupunginmuseo). Tutkimukseen kuului mm. selvittää esihistoriallisten asuinpaikkojen suhdetta muinaiseen rantaviivaan.
Täsmäinventoinnin kulkua ja kohteiden valintaa ohjasi pitkälti Porvoonjoen varrella aikaisempina vuosina tehtyjen inventointien tulokset. Suurin osa esihistoriallisista kohteista oli tunnettuja, mutta työn aikana löytyi uusiakin muinaisjäännösalueita. Projektin tutkimuksellisena päämääränä oli selvittää aikaisemmassa inventoinnissa paikannettujen asuinpaikkojen tarkka sijainti ja laajuus, määritellä ja mitata asuinpaikkojen rajat, kuvata kohteiden topografiset ja arkeologiset piirteet, esitellä pintatutkimuksessa tehdyt esinelöydöt ja niiden sijainti asuinpaikka-alueiden sisällä sekä todeta muinaisjäännösalueiden mahdollinen ikä joko ajoitusnäytteiden tai esinetypologisin perustein.
Pääasiallisena työskentelymenetelmänä kentällä käytettiin järjestelmällistä pintapoimintaa. Kohteisiin vedettiin vaaituskonetta apuna käyttäen päälinja, jonka mukaan tehtiin 5 x 5 m ruutuihin jaettu koordinaatisto. Pintapoimintalinjauksen poimittujen ruutujen lukumäärä vaihteli jonkin verran; pidemmissä koordinaatistoissa joka toinen tai joka kolmas ruutu poimittiin, lyhyemmissä kaikki ruudut. Käytännössä löytöjä otettiin talteen myös koordinaatiston ulkopuolelta. Peitteisillä alueilla käytettiin tutkimusmenetelmänä koekuopitusta. Tämä oli hyvin tuloksellista: jokaisesta koekuopitetusta kohteesta löytyi uusi asuinpaikka tai merkkejä ihmisen toiminnasta aiheutuneista anomalioista.
Kvartsia löytyi jokaiselta asuinpaikalta. Perusteellisesti tutkituista kohteista keramiikkaa löytyi 75 % tapauksista. Lähes kaikki keramiikka oli nuorakeramiikkaa. Merkittävänä tuloksena voidaan pitää nimenomaan ajoittavan löytöaineiston saamista monelta asuinpaikalta. Löydöt valaisevat erityisesti nuoremman kivikauden ja varhaismetallikauden kehitystä alueella. Löytyneestä aineistosta tehdyt spatiaaliset analyysit taas antavat hyvän kuvan asuinpaikkojen laajuudesta ja rajoista. Suhteellisen laaja-alaisia paikkoja oli useita. Kaikenkaikkiaan tutkimuksen perusteella on mahdollista sanoa, että järjestelmällisellä pintapoiminnalla ja koekuopituksella voidaan saada aikaan hyviä tuloksia suhteellisen pienillä resursseilla.
Löydöt: KM 32109–32121
Kenttätyöaika: 26.4.–31.5.2000
Tutkimuskustannukset: Euroopan Unionin Aluekehitysrahasto, Lahden kaupunki, Hollolan kunta
Tutkimusraportti: Kenneth Lönnqvist 20.7.2000 Lahden kaupunginmuseon arkistossa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa.
|
takaisin
Kuvaus