PUUMALA KÄRMELAHTI
Pk. 3143 06 ROKANSALO
x = 6820 54–64, y = 3557 38–53, z = 81–84
Kivikautisen asumuspainanteen ja asuinpaikan kaivaus
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FK Kaarlo Katiskoski
Puumalassa jatkettiin vuonna 1998 aloitettuja kaivauksia ja pääkohteena oli edellisvuonna kaivetun asumuspainanteen 2 itäpuolisko. Kaivausala (145,5 m²) kattoi lisäksi painanteen 3 sektorin, "varastokuopan" puolikkaan sekä terassin koekuopitusta.
Varsinainen aluekaivaus (127 m²) kattoi asumuspainanteen itäpuoliskon sekä painanteen 3 lounaissektorin. Työ toteutettiin normaalina tasokaivauksena. Löydöt talletettiin tarkoin koordinaatein tai 50 x 50 cm tarkkuudella. Kaivauksessa itäpuoliskon löytöaineisto noudatti aiemmin tutkitun länsipuolen kuvaa: suurin osa löydöistä oli saviastianpaloja (yli 6000 palaa/9,5 kg). Valtaosa oli kuoppa- ja kuopanneleimakoristettua, pääosin hiekka- ja kivimurskasekoitteisesta keramiikkaa, mutta joukossa oli myös asbestisekoitteisesta myöhäiskampakeramiikkaa ja toisaalta Kierikinkeramikkaa muistuttavasta aineistosta. Vain muutamat palat ovat tyypillistä kampakeramiikkaa ja ainakin pieni osa aineistosta on luettava Pöljän keramiikkaan kuuluvaksi. Myös huokoista osittain orgaanissekoitteista aineistoa löydettiin. Pienten savikuppien paloja oli löydöissä edellisvuoden tapaan. Erikoisuutena oli asumuksen koillisnurkkauksesta löytyneen ison kuoppaleimakoristeisen astian reunapaloja koottaessa havaittu tikku-ukkoa esittävä piirros.
Muusta löytöaineistosta mainittakoon kvartsit , sekä muutamia taltan kappaleita sekä hioimia. Palanut luuaineisto koostui pienistä fragmentaarisista katkelmista. Molempien kaivausvuosien luuaineiston analyysissä määritettiin runsaat 900 fragmenttia. Eniten esiintyi kalojen luita, nisäkkäistä havaittiin etenkin hirveä sekä jänistä. Vain muutamia määrityksiä tehtiin hylkeistä, näädästä, koirasta, majavasta ja ketusta. Linnuista esiintyivät kuikka ja kaakkuri.
Erityisesti löydettiin asumuksen kaakkoiskulmauksesta seinä- ja näihin liittyneen kattokonstruktion jäännöksiä, joiden perusteella muinoin palaneesta asumuksesta on esitettävissä rekonstruktioehdotuksia. Painanteen 2 asumus on ollut osittain maahan kaivettu suoraseinäinen, ainakin 2–3 hirsikertainen rakennus, jonka seinät ovat samalla tukeneet ulkopuolista asumuksen paikalta luotua hiekkavallia. Mahdollisesti kattorakenteen tukina ovat toimineet pienemmät poikittaiset puunvasat, joiden päällä on kateaineena ollut ainakin tuohta ja kaarnaa. Seinämien kohdat erottuivat myös punaiseksi palaneen hiekan juovina. Ilmeisesti molemmissa päädyssä on ollut matalampi katettu oviaukko tai eteinen. Koko painanteen tultua kaivetuksi on asumuksen pinta-ala arvioitavissa n. 60 m2 suuruiseksi (n. 7,5 x 8 m). Asumuksen keskiakselin molemmissa päissä on ollut kivettömät tulisijat, joissa oli valtaosa palaneista luulöydöistä. Ilmeisesti muutama tukeva puupaalu on kannattanut katerakennelmaa. Ajoitusnäytteet ovat seinä- tai kattorakenteen palaneista puunjäänteistä, katetuohesta, rakennuksen sisäosan mahdollisesta paaluhiilestä. Kaksi näytettä on pihkaa painanteen kohdalta. Kaikki ajoitukset ovat 4615 ja 4070 BP (ei kalib.) väliltä.
Viereisen sisämaan suunnalla olevan painanteen 3 sektorin kaivauksessa ei rakenteellisia yksityiskohtia havaittu. Muutamia palaneen tuohen tai kaarnanpaloja oli kuitenkin samanlaisessa asemassa, kuin seinärakennehavainnot painanteessa 2. Tämä painanne eroaa myös löytöjensä puolesta painanteesta 2: suurin osa löydöistä oli kivilajiaineistoa. Mahdollisesti painanne 3 on tehty likimain samanaikaisesti muuta kuin asumistarkoitusta varten.
Puolikkaana kaivettu pienenä kuopanteena erottunut rakenne edellisistä sisämaahan päin lienee asumusten aikainen kivikatteinen varastokuoppa tai kellari. Huolimatta siitä, että Kärmelahden kolme asumuspainannetta sijaitsevat tasaisella muinais-Saimaan terassilla, näyttää kaikki asutustoiminta rajoittuvan painanteisiin ja niiden välittömään piha-alueeseen. Pitempiaikaista asuinpaikkaterassia ei siis näytä paikalla olleen. Mahdollisesti tyypillisenä kampakeramiikkana pidettävät löydöt ovat kuitenkin liitettävissä paikan asumuspainanteita varhaisempaan käyttövaiheeseen.
Löydöt: KM 31879:1–1899
Ajoitus: pääosin myöhäisneoliittinen kivikausi (tyypillistä kampakeramiikkaa, ennen kaikkea hiekka-/kivimurska- ja asbestisekoitteista myöhäiskampakeramiikkaa ja Kierikinkeramiikkaa muistuttavaa keramiikkaa, Pöljän keramiikkaa); 14C -ajoitukset: v:n 1998–99 näytteet: Hela-333: 4615 ± 70 BP (pihkaa); Hela-334: 4465 ± 70 BP (pihkaa); Hela-335: 4565 ± 65 BP (tuohta); Hel-4280: 4070 ± 90 BP (puuhiiltä); Su-3321: 4460 ± 50 BP (puuhiiltä ); Su-3322: 4280 ± 60 BP (tuohta); Su-3323: 4480 ± 50 BP (puuhiiltä).
Tutkitun alueen laajuus: 145,5 m², yhteensä 1998–99: 276,5 m²
Kenttätyöaika: 1.9.–1.10.1999
Tutkimuskustannukset: Valtion työllisyysohjelma 270 000 mk
Tutkimusraportti: Kaarlo Katiskoski 28.2.2000 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa
|
takaisin
Kuvaus