TAIPALSAARI VAATERANTA
Pk. 3134 05 TAIPALSAARI
x = 6780 76–77, y = 3559 63–65, z = 80–81
Kivikautisen kalmiston ja asuinpaikan kaivaus
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FK Kaarlo Katiskoski
Kolmivuotisen valtion työllisyysohjelman viimeisenä kenttätyövuonna jatkettiin Taipalsaaren Vaaterannassa 1997 aloitettua asuinpaikan ja punamultakalmiston kaivamista (ks. Arkeologia Suomessa 1997–98). Tavoitteena oli ennen kaikkea kalmistoalueen rajojen selvittäminen. Ennen kaivauksia teki GTK:n Kuopion aluetoimisto maan magneettimittauksia 900 m²:n alalla kalmiston alueella hautojen punamullan kohonneen magneettisuuden takia. Mittaustulokset ohjasivat kaivausalueiden sijoittelua. Se ei osoittautunut erityisen onnistuneeksi koska pintamaa sisälsi runsaasti erilaista häiriösignaaleja antavaa resenttiä metallitavaraa. Mittauksissa heikompana erottunut anomalia osoittautui kuitenkin punamultahautakuvioksi (hauta 16) ja selvä anomalia kalmiston itäpuolella alueella 5 isoksi liesikiveykseksi.
Alueelle avattiin kuusi kaivausaluetta, yhteensä 107,75 m², joista neljä liittyi edellisvuosina kaivettuihin kalmistoalueisiin (A ja A1). Näistä kolmella alueella (1, 4 ja 6) oli hautauksia, joista kolme oli selviä punamultahautoja (haudat 13–14 ja 16). Haudoissa tai hautakuopissa ja niiden täytemaassa oli löytöinä melko runsaasti tyypillisen kampakeramiikan astianpaloja, piitä, kvartseja ja palanutta luuta, mutta vähän selviä varsinaisia hauta-antimia. Haudasta 13 löytyi kuitenkin katkelmina meripihkarengas ja isokokoisesta haudasta 16 hieno piiveitsi, molemmat säilyneiden hampaiden perusteella vainajan vyötärön tienoilla. Myös haudassa 14 oli hampaistoa, lähinnä hammaskiillettä. Kahden vainajan pääpuoli on haudoissa sijainnut idässä (14 ja 16), yhdessä lännessä (13). Hautojen pituussuunta oli aiemmin tutkittujen tapaan likimain länsi–itä ja samalla rannan suunta. Varmojen hautojen lisäksi oli joukko epävarmempia hautauksia (haudat 12, 15 ja 17), lähinnä pienempiä punamulta-alueita, ehkä lapsenhautoja. Pääosin jo aiemmin tutkittu, vaikeasti tulkittava hauta 7 paljastui nyt kaikista muista poiketen likimain etelä–pohjoissuuntaiseksi. Kaikkiaan Vaaterannan kalmistosta tunnetaan nyt 21–22 hautaa, joista kuusi on mahdollista lapsenhautaa. Näistä 17 on tutkittu nyt puheena olevan projektin puitteissa, aiemmat, mm. mahdollinen polttohauta, kalmiston löytövaiheessa 1970–71. Kaikkiaan seitsemästä haudasta on hampaistoa, joiden sijainnin perusteella viiden haudan pääpuoli on ollut idässä, kahden lännessä.
Mainitun liesikiveyksen ympärillä oli joukko lika- ja nokimaakuoppia, joista osassa oli palaneita luita ja artefakteja. Osa kuopista voi olla paalunsijoja. Alueella 3 oli niin ikään pieni liesikiveys. Vain kaivausalue 2 heti kalmiston pohjoispuolella oli vailla esihistoriallisia rakenteita. Koko alueen pintakerros oli myöhemmän viljelytoiminnan sekoittama.
Löydöt: KM 31494:1–2398
Ajoitus: neoliittinen kivikausi (tyypillinen kampakeramiikka) – varhaismetallikausi; 14C-ajoitukset: v:n 1997-98 kaivauksista: Hela-315 (hauta 4, pihkaa): 4895 ± 70 BP; Hela-317 (hauta 3, pihkaa): 5010 ± 75 BP; Hela-318 (hauta 9a, pihkaa): 4835 ± 80 BP sekä Hela-319 (hauta 9b, pihkaa): 4315 ± 80 BP.
Tutkitun alueen laajuus: v. 1999: 107,75 m², vv. 1997–99 yhteensä 335,75 m²
Kenttätyöaika: 7.6.–2.7.1999
Tutkimuskustannukset: Valtion työllisyysohjelma 270 000 markkaa
Tutkimusraportti: Kaarlo Katiskoski 3.12.1999 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa.
Kirjallisuus: Räty, Jouko 1995: The Red Ochre Graves of Vaateranta in Taipalsaari. Fennoscandia archaeologica XII. s 161–172.
|
takaisin
Kuvaus