LIMINKA RANTAKYLÄ
Limingan Rantakylän eteläpuolisesta kangasmaastosta Jurvalanmäeltä, Jurvalankankaalta ja Jauholaarinkankaalta löytyi 1991–92 useita erityyppisiä muinaisjäänteiltä vaikuttavia kohteita. Maannosprofiilin ja rannankorkeuden (15–27 m mpy.) perusteella kohteet ajoitettiin alustavasti rautakaudelle. Näistä Jauholaarinkankaan asumuspainanteiden muinaisjäännösluonteesta ei syntynyt kuitenkaan yksimielisyyttä, varsinkin kun Jauholaarinkankaalla oli tapahtunut myös luontaista dyyniytymistä. Niinpä tämä kohde muista poiketen ei saanut suojakseen virallista muinaisjäännösluokitusta. Vuosina 1994–96 Jauholaarinkangas hakattiin ja painannealueelle myönnettiin maanottolupa. Vuonna 1998 tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä tuhotulla painannealueella voitiin havaita palaneen luun, palaneiden kivien sekä rikotun kvartsin keskittymiä.
Kangasalue on ollut erityisesti koko 1900-luvun voimaperäisen ja alati kiihtyvän maankäytön kohteena. Kun Limingan kunta myönsi syksyllä 1999 kohteiden tutkimukseen 15 000 markan apurahan, Oulun yliopiston arkeologian oppiaine aloitti lokakuussa 1999 kohteiden koetutkimuksen. Tavoitteena oli selvittää, oliko alueella todella muinaisjäänteitä, minkä tyyppisiä ja miten kohteet ajoittuvat, sekä kartoittaa jäljellä olevat jäänteet. Kohteet jaettiin syksyllä päävastuualueiksi kenttätutkimusten ja raportoinnin osalta siten, että Eija Ojanlatva ja Jalo Alakärppä vastasivat kohteista Jauholaari NE ja Jurvalankangas S, sekä Markku Korteniemi kohteista Jauholaari S ja Jauholaari NW. Kenttätyöt tehtiin 4.–15.10.1999.
LIMINKA 41 JAUHOLAARI NW
Pk. 2444 07 LIMINKA
x = 7190 20, y = 2563 56, z = 23,66 (23–24)
Viikinkiaikaisen asuinpaikkavalli-tyyppisen jäänteen koetutkimus
Oulun yliopisto, yleinen arkeologia
Kaivauksenjohtaja: FL Markku Korteniemi
Tuhoutuneen asuinpaikkakohteen Jauholaari NE länsipuolella on maanotolta säilyneet metsäpalstat, joilla on edelleen neljä allasmaista vallin ympäröimää jäännettä. Näistä suurimpaan, 42 x 9 x 0,6 m:n kokoiseen altaaseen II, tehtiin poikittainen 12 x 0,5 m:n laajuinen koeoja. Lisäksi ympäristöön tehtiin 7 0,25 x 0,25 m:n kokoista koekuoppaa vertailuaineiston havainnointia ja dokumentointia varten.
Esinelöytöjä ei kohteesta tehty, tieuralla rikotusta länsipäästä kylläkin joitakin palaneita kiviä. Sen sijaan voitiin dokumentoida useita maakerroksiin liittyviä anomalioita. Merkittävin näistä on vahvan fossiilisen palokerroksen (fossiilinen maanpinta) leikkautuminen kummankin vallin sisäreunassa ja puuttuminen altaan pohjan alueelta. Kyseinen kerros täysin kehittyneine maannoksineen tuli esiin kummankin vallin ulkoreunassa noin 60–70 sm:n syvyydessä nousten kohti nykyisen vallin sisäreunaa.
Dokumentoitujen havaintojen perusteella voitiin fossiilisen maannoksen tulkita olevan peräisin rantavaiheen jälkeisestä suhteellisen pitkästä stabiilista vaiheesta, jolloin kasvillisuus oli edennyt jo järeään mäntymetsävaiheeseen. Tässä vaiheessa alueella on syttynyt palo, joka koekuoppahavaintojen perusteella on polttanut Jauholaarinkankaan alueen laajalti. Palo voi olla metsäpalo, tai se voi liittyä alueella kenties tapahtuneeseen niityn raivaukseen tai kaskenpolttoon. Palon hävitettyä hiekkaa sitovan kasvillisuuden on alueella tapahtunut tuulieroosiota eli dyyniytymistä. Palon jälkeen altaan II kohdalla on tapahtunut edelleen yhtenäisen rantavallin jakautuminen kahdeksi pohjapainannetta symmetrisesti ympäröiväksi valliksi, joiden väliin syntyneestä painanteesta fossiilinen podsoli voitiin todeta hävinneeksi. Vallien profiilissa nykyisen maannoksen alapuolella erottuva löysä sekoittuneesta huuhtoutumasta koostuva kerros tulkittiin täksi pohjapainanteesta kadonneeksi fossiiliseksi maannokseksi.
Fossiilinen palokerros ajoittui kalibroituna viikinkiaikaan. Ottaen huomioon vallien profiileista dokumentoidut symmetriset anomaliat ja ympäristöstä jo todettu voimakas rautakautinen aktiviteetti, kohteita on pidettävä ihmisen aikaansaannoksina. Esinelöytöjen puuttuminen voi johtua kaivetun alan pienuudesta ja selvän kulttuurikerroksen puuttuminen voimakkaasta eroosiosta, mutta tässä vaiheessa tutkimushavainnot selittyvät parhaiten pitämällä jäänteitä myöhäisrautakautisina varastorakennelmien pohjina.
Löydöt: -
Ajoitus: Beta-151620 1090 ± 60
Tutkitun alan laajuus: 6,5 m²
Tutkimuskustannukset: Limingan kunta 15 000 mk (sis. kaikki Limingan Rantakylän v. 1999 kohteet)
Tutkimusraportti: Markku Korteniemi Oulun yliopiston arkeologian laboratorion ja Museoviraston arkeologian osaston arkistoissa.
|
takaisin
Kuvaus