LIMINKA RANTAKYLÄ
Limingan Rantakylän eteläpuolisesta kangasmaastosta Jurvalanmäeltä, Jurvalankankaalta ja Jauholaarinkankaalta löytyi 1991–92 useita erityyppisiä muinaisjäänteiltä vaikuttavia kohteita. Maannosprofiilin ja rannankorkeuden (15–27 m mpy.) perusteella kohteet ajoitettiin alustavasti rautakaudelle. Näistä Jauholaarinkankaan asumuspainanteiden muinaisjäännösluonteesta ei syntynyt kuitenkaan yksimielisyyttä, varsinkin kun Jauholaarinkankaalla oli tapahtunut myös luontaista dyyniytymistä. Niinpä tämä kohde muista poiketen ei saanut suojakseen virallista muinaisjäännösluokitusta. Vuosina 1994–96 Jauholaarinkangas hakattiin ja painannealueelle myönnettiin maanottolupa. Vuonna 1998 tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä tuhotulla painannealueella voitiin havaita palaneen luun, palaneiden kivien sekä rikotun kvartsin keskittymiä.
Kangasalue on ollut erityisesti koko 1900-luvun voimaperäisen ja alati kiihtyvän maankäytön kohteena. Kun Limingan kunta myönsi syksyllä 1999 kohteiden tutkimukseen 15 000 markan apurahan, Oulun yliopiston arkeologian oppiaine aloitti lokakuussa 1999 kohteiden koetutkimuksen. Tavoitteena oli selvittää, oliko alueella todella muinaisjäänteitä, minkä tyyppisiä ja miten kohteet ajoittuvat, sekä kartoittaa jäljellä olevat jäänteet. Kohteet jaettiin syksyllä päävastuualueiksi kenttätutkimusten ja raportoinnin osalta siten, että Eija Ojanlatva ja Jalo Alakärppä vastasivat kohteista Jauholaari NE ja Jurvalankangas S, sekä Markku Korteniemi kohteista Jauholaari S ja Jauholaari NW. Kenttätyöt tehtiin 4.–15.10.1999.
LIMINKA 41 JAUHOLAARI S
Pk. 2444 07 LIMINKA
x = 7189 90–7190 00, y = 2563 75–2564 10, z = 26,88 (24–27)
Pronssi–rautakautisen kuoppakentän koetutkimus
Oulun yliopisto, yleinen arkeologia
Kaivauksenjohtaja: FL Markku Korteniemi
Syksyllä 1999 kartoitettiin kuoppakentässä kaikkiaan 19 säilynyttä jäännettä. Koetutkimuksen kohde kuoppajäänne n:o 7 oli maatuneessa muodossaan kooltaan noin 3,2 x 3 x 0,4 m. Jäänteeseen kaivettiin 3 x 5 m:n laajuinen koeoja.
Jäänne voitiin todeta tyypilliseksi maauuniksi eli keittokuopaksi. Kuoppa on alunperin kaivettu moreenin läpi savimaahan noin 1,3 m:n syvyyteen. Halkaisijaltaan kuoppa oli noin 2,5 m. Pohjarovion päälle kiviä oli kasattu arviolta 800–1000 kg. Palokiveyksen sisältä löytyi suorakaiteenmuotoinen retusoitu kvartsiterä. Kuopasta otetuista maanäytteistä analysoitiin Oulun yliopiston kemian laitoksella öljyjä/rasvoja 50–57 mg/kg. Radiohiiliajoituksen ja rannansiirtymisen perusteella kohde ajoittuu kalibroituna pronssikauden lopulta esiroomalaiselle rautakaudelle, mikä sopii myös maankohoamislaskelmien kuvaan paikan topografian kehityksestä. Ajoitus esiroomalaiseen rautakauteen yhdistäisi 120 metrin päässä sijaitsevan pääosin tuhoutuneen Jauholaari NE:n kuoppakenttään liittyväksi asuinpaikka-alueeksi.
Kokeiden perusteella kuoppakentän useimmista kuopista voitiin havaita hiiltä ja palaneita kiviä, niinpä kuopat tulkittiin muinaisjäännöstyypiltään vastaaviksi lukuun ottamatta jäänteitä 15 ja 19 (Jauholaari NE).
Löydöt: KM 32047:1–4
Ajoitus: Beta-14101 2360 ± 60 BP
Tutkitun alueen laajuus: 3 x 5 m koeojs
Tutkimuskustannukset: Limingan kunta 15 000 mk (sis. kaikki Limingan Rantakylän v. 1999 kohteet)
Tutkimusraportit: Markku Korteniemi Oulun yliopiston arkeologian laboratorion ja Museoviraston arkeologian osaston arkistoissa; Jalo Alakärppä ja Eija Ojanlatva Oulun yliopiston arkeologian laboratorion ja Museoviraston arkeologian osaston arkistoissa.
|
takaisin
Kuvaus