SIEVI MAANSYDÄN LEIRINTÄALUE
Pk. 2341 12 LOKKIPERÄ
x = 7069 50, y = 2538 80, z = 140
Pyyntikuopan kaivaus ja konstruktio sekä alueen kartoitus
Oulun yliopisto, yleinen arkeologia
Kaivauksenjohtajat: fil. yo Katri Arminen, fil. yo Maria Kuningas, fil. yo Anu Vahtola
Sievin Maansydänjärvellä tehdyllä pyyntikuoppatutkimuksella suoritettiin Oulun yliopiston yleisen arkeologian syventävien opintojen kaivausharjoittelu. Tarkoituksena oli kaivaa ja rekonstruoida yksi pyyntikuoppa sekä kartoittaa koko Maansydänjärven itäpuolella oleva laaja pyyntikuoppa-alue. Pyyntikuopan kaivauksessa käytettiin kahta tutkimusmenetelmää: tasokaivausta ja stratigrafista menetelmää. Kartoitus suoritettiin takymetriä apuna käyttäen.
Kaivettu pyyntikuoppa oli soikea ja se kapeni kartiomaisesti pohjaa kohden: pohjan ala oli 1,6 x 1,25 m ja yläreunan 2,25 x 2,0 m. Se oli noin metrin syvä. Pyyntikuopan vallit levisivät paikoin yli kahden metrin päähän kuopan reunalta, joissain kohdin vallia ei ollut lainkaan. Kuopassa ei ollut merkkejä kiinteistä rakenteista. Vallin alaisesta huuhtoutumiskerroksen hiilistä otetun kahden radiohiiliajoituksen perusteella kuoppa ajoittuisi historialliselle ajalle. Tutkittu pyyntikuoppa konstruoitiin kaivauksen ja historiallisten lähteiden perusteella. Lisäksi paikalle rakennettiin kaksi hangasaitaa.
Maansydänjärven itäpuoliselta pyyntikuoppa-alueelta löydettiin ja kartoitettiin kaikkiaan 60 pyyntikuoppaa, johon tutkittukin kuoppa kuuluu. Kaikki kuopat varmistettiin muinoin kaivetuiksi niiden valleista otetuilla kairanäytteillä. Pyyntikuoppien halkaisija on 1–6 m, ja niiden sijainti seuraa pääasiassa alueen harjujen reunoja, kuoppia löytyi kuitenkin myös harjujen väleistä. Kokonsa puolesta alueen pyyntikuopat olisivat soveltuneet peuranpyyntiin.
Löydöt: -
Ajoitus: varhaishistoriallinen aika: Beta-135341, 710 ± 70 BP; Beta-135342, 300 ± 70
Tutkitun alueen laajuus: kaivettu alue 28 m², kartoitettu alue n. 1 ha
Kenttätyöaika: 2.–13.8.1999
Tutkimuskustannukset: Metsähallitus, Sievin kunta
Tutkimusraportti: Katri Arminen, Maria Kuningas ja Anu Vahtola 1999 Oulun yliopiston arkeologian laboratoriossa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa |