TAMPERE REUHARINNIEMI
Pk. 2123 09 TAMPERE
x = 6824 29, y = 2485 82, z = 100
Lapinraunion kaivaus
Tampereen museot, maakunnallinen yksikkö
Kaivauksenjohtaja: FM Vadim Adel
Reuharinniemi on Tampereen Lentävänniemen itäosassa oleva uloke, jota Näsijärvi ympäröi. Reuharinniemen itään pistävässä kärkiosassa, noin 20 m sen pohjoisrannasta on kaksi lapinrauniota. Röykkiöt sijaitsevat vierekkäin niemenkärjen korkeimmalla kohdalla, länsilounas–itäkoillinen-suuntaisen kalliopohjaisen harjanteen laella. Raunioilta on laaja näköala joka puolelle Näsijärvelle. Itäpuolinen, isompi lapinraunio (A) on muodoltaan pyöreä, halkaisijaltaan noin 8 m. Sen korkeus on noin 0,5 m. Röykkiö on kasattu keskimäärin 30 cm:n kokoisista kivistä. Noin 10 m länsilounaaseen sijaitsee toinen, pienempi lapinraunio (B). Se on myös pyöreä, halkaisijaltaan n. 6 m, korkeudeltaan 0,5–0,7 m. Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti touko-/heinäkuussa 1999 Reuharinniemen isomman lapinraunion arkeologiset kaivaukset. Kaivauksilla pyrittiin selvittämään röykkiön ajoitus, sen tarkoitus, arkeologinen ja kulttuurinen konteksti. Kaivausalueen pinta-ala oli 107,5 m², lisäksi kaivettiin neljä 1 m²:n kokoista koekuoppaa raunion lähiympäristöön. Kaivausten jälkeen röykkiö ja kaivausalue ennallistettiin.
Kaivauksissa todettiin, että Reuharinniemen isompi lapinraunio koostuu keskimäärin 4 kivikerroksesta, kivien koko on keskimäärin 30 cm. Röykkiön pohjakerroksessa erottui 30–80 cm:n kokoisista kivistä ladottu ympyränmuotoinen reunakehä, jonka halkaisija oli 6,5 m. Reunakehän sisäpuolella on ollut mahdollisesti toinen, pienempi kehä, halkaisijaltaan arviolta n. 4,8 m. Röykkiön pohjoisosassa, ison kivikehän sisäpuolella havaittiin lisäksi kaksi pientä soikeaa kivikehää: toinen oli mitoiltaan n. 3,5 x 2,5 m, sen länsipuolella oleva pienempi kehä oli n. 2 x 1 m kokoinen, molemmat lounas–koillinen-suuntaisia. Kyseessä on todennäköisesti kaksi ruumishautaa.
Kaivauksissa on löytynyt kahta keramiikkatyyppiä. Karkeasekoitteinen rautakautinen keramiikka keskittyi isomman haudan alueelle. Toinen keramiikkatyyppi on orgaanissekoitteista ns. välivyöhykkeen myöhäisneoliittista keramiikkaa. Sitä löytyi kaivausalueen eteläosasta, röykkiön reunakehän ulkopuolelta tai sen alta. Kaivauksen kvartsilöydöistä on erotettu neljä esinettä, joista yksi on kaavin ja kolme mahdollisia kaapimen paloja. Röykkiön lounaisosasta on löytynyt lisäksi hyvin pieni kupari- tai pronssiniitti, joka myös saattaa olla esihistoriallinen ja liittyä lapinraunioon. Röykkiön reunakehän alta saadun ja ajoitetun hiilinäytteen perusteella Reuharinniemen isompi lapinraunio on rakennettu aikaisintaan merovingiajan lopussa. Orgaanissekoitteinen keramiikka kaivausalueen eteläosasta ja kvartsi-iskokset, joita on löytynyt myös röykkiön itä- ja kaakkoispuoleen tehdyistä koekuopista, viittaavat taas siihen, että paikalla on myös asuttu neoliittisen kauden lopussa. Kyseessä on pieni, n. 30 x 10 m:n laajuinen, ilmeisesti pyyntileirityyppinen asuinpaikka.
Löydöt: KM 31495:1–108
Ajoitus: kiviröykkiö: nuorempi rautakausi (Hel-4440, 1240 ± 80 BP); asuinpaikka: myöhäisneoliittinen aika
Tutkitun alueen laajuus: 111,5 m²
Kenttätyöaika: 24.5.–8.7.1999
Tutkimuskustannukset: Tampereen kaupunki, n. 130 000 mk
Tutkimusraportti: Vadim Adel 17.9.1999 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa ja Tampereen museoiden maakunnallisen yksikön arkistossa.
Kirjallisuus: Adel, Vadim 1999. Reuharinniemen arvoitukset – lapinrauniotutkimuksia Tampereella. Pirkan maan alta. Tampereen museoiden julkaisuja 52. s. 14–25
|
takaisin
Kuvaus
Reuharinniemi 837010003, hautapaikat, asuinpaikat
