HOLLOLA LUHDANNIITTY 1
Varhaismetallikautisen asuinpaikan koekaivaus
Pk 3111 02 Renkomäki
x = 6759 02–10, y = 3421 47–52, z = 79–85
p = 6759 020–100, i = 3421 470–520
Lahden kaupunginmuseo, arkeologian yksikkö
Kaivauksenjohtaja: FM Vadim Adel
Lahden kaupunginmuseo/Päijät-Hämeen maakuntamuseo suoritti heinäkuussa 2001 arkeologiset koekaivaukset Hollolan Luhdanniitty l:n varhaismetallikautisella asuinpaikalla. Tutkimukset liittyivät museon keväällä 2000 käynnistettyyn, Euroopan Unionin aluekehitysrahaston rahoittamaan projektiin "Porvoonjoen asutustutkimus. Kansallismaiseman synty ja tulevaisuus" (EU 040). Projektin päällikkönä on toiminut FL Hannu Takala, arkeologisen tutkimusryhmän johtajana ja kenttätöiden valvojana on toiminut projektisuunnittelija, FM Hannu Poutiainen.
Asuinpaikka sijaitsee koilliseen virtaavan Porvoon- eli Luhdanjoen länsirannalla, kalliopohjaisen moreeniharjanteen koilliskärjessä. Joen nykyiselle rannalle on asuinpaikalta matkaa n. 70 m. Saman tulvatasangon (mahdollisesti muinaisen suvannon tai järvialtaan) rannoilla, näköetäisyydellä Luhdanniitty l:stä sijaitsevat kivi- tai varhaismetallikautiset asuinpaikat Hollola Luhdanjoki 1–3, Lahti Lintutorni ja Lahti Hölmänmäki sekä asuinpaikka Hollola Luhdanniitty 2.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että asuinpaikan koilliskärjessä on sijainnut selvästi sen toiminnallinen keskus. Tähän viittaavat mm. koeojasta löytyneet kiinteän rakenteen, lieden, jäännökset. Liesi oli rakennettu 5–25 cm kokoisista kivistä ja sijoitettu n. 30–40 cm syvään kuoppaan. Lieden alkuperäinen muoto on luultavasti ollut pyöreähkö ja sen halkaisija n. 1,2 m. Liesi ajoittunee keramiikan perusteella pronssikaudelle. Rakenteesta otetut ja analysoitaviksi lähetetyt hiilinäytteet mahdollistavat kuitenkin tarkemman ajoituksen. Asuinpaikan kulttuurikerroksena on keski- ja vaaleanruskea/tummankeltainen hieta, joka sisältää asuinpaikkalöytöjä ja jonkin verran hiiltä. Kerroksen värin voi katsoa johtuvan suuressa määrin maaperän luonnollisesta rikastumisprosessista. Ihmisen toiminta on kuitenkin selvästi vaikuttanut kerroksen väriin ja koostumukseen, parhaiten se oli todettavissa liesirakenteen kohdalla ja sen lähiympäristössä. Kulttuurikerroksen vahvuus kaivausalueella oli 10–30 cm, lieden kohdalla jopa 55 cm.
Löytöinä kaivauksissa saatiin melko runsaasti palanutta luuta (3213 kpl), kvartsi-iskoksia (680 kpl), keramiikkaa (280 kpl) sekä parikymmentä kvartsiesinettä ja -teelmää. Suurin osa typologisesti tunnistettavista astianpaloista kuulunee tekstiilikeramiikkaan; mukana saattaa olla myös jonkin verran neoliittista ja rautakautista keramiikkaa.
Löydöt: KM 32863
Ajoitus: varhaismetallikausi
Tutkitun alueen laajuus: 9 m²
Kenttätyöaika: 2.–13.7.2001
Tutkimuskustannukset: Euroopan Unionin aluekehitysrahasto
Tutkimusraportti: Vadim Adel 6.3.2002 Lahden kaupunginmuseossa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa.
|
takaisin
Kuvaus