Tutkimusten tarkoitus oli koekaivauksen avulla selvittää, oliko pohjasedimentissä säilynyt osia hylystä.
Koekaivausalue sijaitsi 10–12 metrin syvyydessä olevalla tasanteella. Tasanteen alapuolella merenpohja viettää jyrkästi alaspäin 30 metriin saakka. Kaivausalueen ympäri sijoitettiin kuusi kiintopistettä kolmipistemittauksia varten. Niiden lisäksi hakattiin kolme kiintopistettä vedenalaiskallioihin tarkastusmittauksia varten.
Tasanteelle avattiin noin 4 neliön kokoinen kaivausalue oletetun mastonkengän vierestä, läheltä aluksen keulaa. Koekaivausalueelta pumpattiin ns. ejektorin avulla pois 20–50 cm paksu sedimentti/leväkerros. Sedimenttikerros oli lähes löydötön, mutta sen alapuolelta paljastui aluksen limisaumausta runkoa. Laudoituksen päällä oli ohut kerros kovaa savea, jonka päältä löytyi muutama luunpala ja kalkkikiviä.
Kova savikerros jätettiin koskemattomaksi, koska se suojaa hylyn rakenneosia. Kaivausalueelta tuli kölin vierestä esiin kuusi kylkilankkua ja kaarenpätkiä. Kaaret ovat huonossa kunnossa, runko on hajonnut ja makaa sileätä kalliota vasten. Aluksen keula on säilynyt paremmin kuin peräosa. Keularakenteet sijaitsevat vedenalaisessa rinteessä perää syvemmällä.
Kaivausten jälkeen koekaivausalue peitettiin hylyn suojaamiseksi.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.