Utsjoki, Vetsijärvi, Sujala
Varhaismesoliittisen asuinpaikan kaivaus
Pk 3932 04 VETSIJÄRVI
p = 7736 42, i = 3519 84, z = 280,7 m
Lapin Pioneerit (LaPio) –projekti
Kaivauksenjohtajat: PhD Jarmo Kankaanpää, PhD Tuija Rankama
Utsjoen itäisessä erämaassa Vetsijärvellä sijaitsevaa Sujalan varhaismesoliittista asuinpaikkaa tutkittiin kolmatta kesää. Kohde löytyi Tuija Rankaman ja Jarmo Kankaanpään inventoinnissa 2002 ja siinä suoritettiin koekaivaus 2004. Osa ns. kakkosalueesta kaivettiin tasokaivauksena 2005.
Yksityisenä tutkimusprojektina toteutetussa kaivauksessa avattiin 40 m2 tasokaivausalue pääasiassa vuoden 2005 kaivausalueen länsi- ja eteläpuolelle, josta tiedettiin koekaivauksen perusteella tulevan löytöjä. Lisäksi avattiin kolme koeruutua kaivausalueen koillispuolella. Ainoa kiinteäksi rakenteeksi laskettava ilmiö oli pieni jätekuopaksi tulkittu luu- ja hiilikeskittymä kaivauksen keskiosassa.
Edellisten vuosien tapaan löydöstö koostui pääasiassa sertistä. Serttilöytöjä tuli n. 1400 kpl, yhteispainoltaan hieman yli 1200 g. Muita kivilajeja löytyi 28 kpl, enimmistö kvartsia. Palanutta luuta saatiin talteen 12,5 g ja hiilinäytteitä otettiin 10 kpl. Kahdeksan hiilinäytettä ja kaikki luut olivat peräisin oletetusta jätekuopasta.
Serttilöydöt edustivat aikaisempien vuosien tapaan säletekniikkaa. Suurimman löytökategorian muodostivat säleet ja säleen katkelmat, joita oli suunnilleen kolmannes kaikista löydöistä; sitten tulivat tunnistamattomat fragmentit ja ytimen reunan muotoiluiskokset. Varsinaisiin esineisiin kuuluivat retusoidut säleet ja säleen katkelmat, uurtimet, nuolenkärjet ja niiden katkelmat sekä sälekaapimet. Kokonaisia nuolenkärkiä löytyi neljä kappaletta, joista yksi kahtena osana. Kaikki kärjet edustivat Sujalasta jo aikaisemmin tunnettua itäistä, jälkisvidryläistä tyyppiä.
Luuaineistoa ei ole vielä analysoitu. Kaksi ajoitettua hiilinäytettä antoivat tulokseksi n. 8450 calBC ja n. 8360 calBC. Ajoitukset, yhteneväiset löydöt sekä löytöalueen pieni koko ja selvät löytökeskittymät ja rajat vahvistivat käsitystä, että kyseessä on puhdas ja lyhytaikainen asuinpaikka, jonka väestö oli peräisin jostain kaakon suunnalta jälkisvidryläisen kulttuuripiirin alueelta. Sujala on ensimmäinen selkeä todiste jälkisvidryläisen asutuksen leviämisestä Lappiin asti jo aivan mesoliittisen kauden alussa.
Löydöt: KM 35917:1 – 1103
Ajoitus: varhainen mesoliittinen kivikausi; 9240±60 BP (Hela-1442), 9140±60 BP (Hela-1441).
Tasokaivauksella tutkitun alueen laajuus: 40 m2
Koeruuduin tutkitun alueen laajuus: 150 m2
Kenttätyöaika: 19.6.-8.7.2006
Tutkimuskustannukset: National Geographic Society 20.000 US$
Tutkimusraportti: Jarmo Kankaanpää & Tuija Rankama 18.4.2007 tekijöiden hallussa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa.
Kirjallisuus:
Rankama, Tuija & Kankaanpää, Jarmo, "The Earliest Postglacial Inland Settlement of Lapland." P. Pavlov & A. Volokitin (toim.), Kamennii vek Evropeiskogo Severa. (painossa).
|
takaisin
Kuvaus