Hattula Retulansaari, röykkiökartoitus Riidanmaa-Mäntyniemi-Koivuniemi-Salonniemi
Pk. 213205 Tyrväntö
x = 6788280 - 6788950, y = 3355120 - 3355930, z = 82,5 - 95 Koiuniemi, Riidanmaa, Mäntyniemi, Salonniemi Röykkiökartoitus Turun yliopisto arkeologia
Tutkija: FM Jouni Taivainen
Hattulan Retulansaaressa jatkettiin vuonna 2001 aloitettua röykkiöinventointia. Salonniemessä, Mäntyniemessä, Koivuniemessä ja Riidanmaassa kartoitettiin kesällä-syksyllä yhteensä 800 röykkiötä. Lisäksi tehtiin viisi koekuoppaa Salonniemeen ja Idunkärkeen makrofossiilinäytteiden ottamiseksi. Saaren länsi- ja pohjoisosien metsäalueet on nyt kartoituksen osalta saatu valmiiksi. Röykkiöitä on vuosien 2001-2005 välisenä aikana kartoitettu yhteensä n. 1500 kpl.
Inventoinnin tavoitteena oli kartoittaa saaren aiemmissa tutkimuksissa lähes tutkimattomiksi jääneitä alueita, joissa tiedettiin olevan jonkin aikaisia pelto- tai kaskiviljelyksiin liittyviä röykkiöitä tai raunioita. Alueiden laajuus ja röykkiöiden lukumäärän sekä sijainnin selvittäminen olivat ensisijaiset tutkimustavoitteet. Koekuopilla,näytteiden otolla (makrofossiili- ja radiohiiliajoitusnäytteet) sekä niiden analysoimisella pyrittin saamaan kohteiden funktio ja ajoitus selville.
Vuosien 2001 ja 2002 tutkimusten ajoitustulokset kertovat, että Idunkärkeä ja Salonniemeä on raivattu ainakin keskiajan lopulla ja 1600 -luvulla. Samoissa tutkimuksissa on löydetty todisteita esihistoriallisen ajan asuinpaikasta molemmmissa paikoissa. Salonniemen yhdestä koekuopasta löytyi Huk Mia Lempiäisen tekemässä makrofossiilianalyysissä hiiltynyt ohranjyvä, joka ajoittuu 390BC -200BC (95.4%) Poz-16695.
1500 röykkiön funktio voi jakautua useaan eri merkitykseen. Ne voivat olla esim. kiertävän kaskiviljelyn/kiinteän peltoviljelyn synnyttämiä raivausraunioita tai hautoja. Röykkiöistä laaditun levintäkartan perusteella voidaan havaita, että ne sijaitsevat pääosin eri alueilla kuin vanhimpien karttojen peltoalueet. Mittaukset suoritettiin eri vuosina erilaisilla gps-laitteilla sekä pieneltä osin takymetrillä. Suurin osa röykkiöistä on kooltaan pieniä; halkaisina n. 1,5-3 metriä, korkeus n. 20-50 cm. Joukossa oli kuitenkin myös suurikokoisia röykkiöitä, joiden halkaisija vaihteli 6-10 metrin ja orkeus 1-15,5 metrin välillä. Suurin osa röykkiöistä oli ladottu kivistä, mutta joukossa oli myös maansekaisia.
Löydöt: KM 35476:1-4
Ajoitus: esihistoriallinen-historiallinen
Kenttätyöaika: kesä-syksy 2005
Tutkimuskustannukset: Hämeen Rahasto ja Niilo Helanderin Säätiö n. 3500 euroa
Tutkimusraportti: Jouni Taivainen 11.1.2006 Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa.
|