Utsjoki, Vetsijärvi, Sujala
Varhaismesoliittisen asuinpaikan kaivaus
Pk 3932 04 VETSIJÄRVI
p = 7736 42, i = 3519 84, z = 280,7 m
Lapin Pioneerit (LaPio) –projekti
Kaivauksenjohtajat: PhD Jarmo Kankaanpää, PhD Tuija Rankama
Utsjoen itäisessä erämaassa Vetsijärvellä sijaitsevaa Sujalan varhaismesoliittista asuinpaikkaa tutkittiin toista kesää, nyt varsinaisella tasokaivauksella. Kohde löytyi Tuija Rankaman ja Jarmo Kankaanpään suorittamassa inventoinnissa 2002 ja siinä suoritettiin koekaivaus 2004.
Yksityisenä tutkimusprojektina toteutetussa kaivauksessa avattiin 33 m2 pääasiassa vuoden 2004 koekaivauksessa todetun tiheän pintalöytöalueen kohdalta Sujalan asuinpaikan ns. kakkosalueelta. Kaivauksessa löytyi pyöreähkö, halkaisijaltaan noin kaksimetrinen likamaaläikkä, joka sisälsi hiiltä, palanutta luuta ja kivikautisia löytöjä, sekä kolme muuta löytökeskittymää, joihin ei liittynyt kulttuurimaata.
Löydöstö koostui pääasiassa hienorakeisesta sertistä, jonka väri vaihteli hyvin vaalean ruskeasta lähes mustaan; vaalea väri lienee seuraus hapettumisesta, sillä tummemmat kappaleet keskittyivät syvemmälle ja erivärisiä kappaleita voitiin sovittaa yhteen. Serttiä löytyi kaivauksessa kaikkiaan n. 4800 kpl, yhteispainoltaan 2656 grammaa. Muita kivilajeja edustivat 15 kvartsia ja yksi kvartsiitti. Lisäksi talteen saatiin n. 600 g palanutta luuta ja 30 hiilinäytettä.
Kaikki tunnistettava sertti edusti kehittynyttä säletekniikkaa. Löytöihin kuului runsaasti säleitä ja niiden katkelmia sekä säleiden tuotannossa syntynyttä jätettä kuten iskutasonuudistusiskoksia, ytimen reunan muotoiluiskoksia ja ytimen katkelmia. Suurimman löytöryhmän muodostivat kuitenkin tarkemmin tunnistamattomat fragmentit, joista suurin osa jäi tunnistamatta pienen koon takia. Varsinaisiin esineisiin kuuluivat erilaiset retusoidut säleen katkelmat, säleuurtimet, sälekaapimet sekä säleestä valmistettujen nuolenkärkien katkelmat. Nuolenkärjen katkelmat edustivat samaa itäistä, ns. jälkisvidryläistä tyyppiä kuin vuoden 2004 koekaivauksessa löytynyt kokonainen kärki.
Luista tunnistettiin lajilleen peura ja kuikka. Kaivauksesta ajoitettiin kolme radiohiilinäytettä, joista yksi oli puuhiiltä ja kaksi palanutta luuta. Puuhiilen ajoitukseksi tuli n. 8500 calBC ja luiden n. 8100 calBC, minkä perusteella Sujala vahvistui Pohjois-Suomen toistaiseksi vanhimmaksi asuinpaikaksi. Nuolenkärjet ja kehittynyt säletekniikka yhdistävät Sujalan entistä selkeämmin nimenomaan itäiseen jälkisvidryläiseen varhaismesoliittiin eikä niinkään Norjan rannikon Ahrensburg-peräiseen varhaiseen Komsan kulttuuriin eli Faasi 1:een.
Löydöt: KM 35224:1 – 2309
Ajoitus: varhainen mesoliittinen kivikausi; 9265±65 BP (Hela-1102), 8940±80 BP (Hela-1103), 8930±85 BP (Hela-1104).
Tasokaivauksella tutkitun alueen laajuus: 33 m2
Kenttätyöaika: 19.6.-2.7.2005
Tutkimuskustannukset: Niilo Helanderin säätiö 39.000 €, Oskar Öflundin säätiö 4000 €
Tutkimusraportti: Jarmo Kankaanpää & Tuija Rankama 29.12.2005 tekijöiden hallussa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa.
Kirjallisuus:
|
takaisin
Kuvaus