PORI Niittumaa Välimäki
Koekaivaus röykkiöalueella
Pk 1141 11 Viasvesi
x=6823800-6823870, y=3218285-3218400 (YKJ), z= n. 25 m mpy
Porin työväenopisto/ Satakunnan museo/ Museovirasto
Porin Niittumaalla 8-tien länsipuolella, suoritettiin viikon ajan koekaivauksia röykkiöalueella. Kohde sijaitsee moreenimäkialueella, josta on paikannettu inventoinneissa yksi melko ehjä röykkiö ja yksi luontaiseksi epäilty vallimainen kiveys. Samalta alueelta tiedetään ainakin yhden röykkiön tuhoutuneen kokonaan.
Säilyneen röykkiön no. 1 ympäristöön kaivettiin kuusi neliömetrin kokoista koeruutua, jotka osoittautuivat löydöttömiksi. ”Vallimainen” kiveys (röykkkiö 4), jota on aikaisemmissa inventoinneissa arveltu luontaiseksi, paljastettiin tiheän kuusikon ja turpeen alta ja siihen avattiin poikittaissuunnassa kuusi metriä pitkä ja metrin levyinen oja, jota kaivettiin muutama kivikerros alaspäin kunnes röykkiön luonne kyettiin selvittämään. Koeoja ja kiveyksen kuorimainen turpeesta osoittivat, että kyseessä on ihmistekoinen konstruktio, joka voidaan luokitella muinaisjäännökseksi. Röykkiön reunoja kiertävät selvästi muuta ladelmaa kookkaammat reunakivet, jotka ainakin röykkiön lounaispuolella sijaitsevat nähtävästi paikoin kahdessa kerroksessa. Reunakiveys on 15 metriä pitkä ja 5 metriä leveä, pitkänomainen ja sivuilta suora, kokonaismuodoltaan soikea ja päihin kapeneva rakennelma, jonka luoteispäässä on muita kookkaampi laakamainen kivi maahan pystytettynä poikittain kiveyksen suuntaan nähden ja kaakkoispäässä matalampi hieman kolmiomainen kivi. Latomuksen sisällä näyttäisi olevan ainakin osin metsäpalosta johtuva vahva nokimaakerros ja lounaispuoleisen reunakiven vieressä, koeojan kohdalla, maa ja kivet vaikuttivat paikoin palaneilta. Röykkiö muistuttaa rakenteeltaan ns. laivalatomusta- tai ehkä pitäisi puhua pikemminkin laivaröykkiöstä.
Tuhotunut röykkiö no. 2 pystyttiin paikantamaan erään paikkakuntalaisen avulla, joka oli pikkupoikana nähnyt röykkiötä purettavan. Hänen mukaansa silloin röykkiön alla, maan pinnalla oli näkynyt ainoastaan hiiltä ja nokimaata. Nyt turpeen alla näkyi joukko kookkaampia kiviä, jotka ainakin osittain kiersivät runsaan metrin korkuista siirtolohkaretta sekä kivikehän sisällä lähinnä suurempia ja pienempiä hiekkakiven kappaleita, joista osa näytti olleen aikaisemmin maassa toisin päin. Reunakehä erottui hyvin selvästi yhden kaivauskerroksen jälkeen.
1900-luvun pullolasin ohella kaivetusta kerroksesta löytyi em. siirtolohkareen pohjoispuolelta kaksi palaneen luun palasta, jotka saattavat olla ihmisestä. Lisäksi reunakehän vierestä, aivan yhden kehäkiven juurelta, röykkiön ”sisäpuolelta” löytyi mahdollinen kvartsi-iskos, runsas palaneen luun keskittymä ja kahdenlaista keramiikkaa. Valtaosa keramiikan fragmenteista oli vaaleanruskeaa, melko hienosekoitteista kvartsi- maasälpärouhetta sisältävää, koristeetonta keramiikkaa. Yksi paloista oli sekoitteeltaan selvästi karkeampaa ja seinämältään paksumpaa. Luut ovat ihmisluuta. Löytökeskittymä jatkuu syvemmälle, eikä röykkiön pohjaa ehdittykään tutkia nyt kokonaisuudessaan, vaan se peitettiin kasvimaaharsolla ja maalla. Kaivauksia toivotaan voitavan jatkaa seuraavana kesänä, jolloin röykkiön pohjan tutkimus tulisi suorittaa loppuun.
Mahdollosta röykkiönpohjaa no. 3 ei havaittu, eikä sitä ehditty myöskään etsiä kaivamalla.
Löydöt: KM 35184:1-9
Ajoitus:esihistoriallinen aika
Tutkitun alueen laajuus: 6 m2 koeruutuja pohjaan, 32 m2 pintakerroksen avaus
Kenttätyöaika:13.-17.6.2005
Tutkimuskustannukset: Porin työväenopisto
Tutkimusraportti: Hanna-Maria Pellinen 25.10.2005 Satakunnan museossa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa
|
takaisin
Kuvaus