Vuonna 1929 Sipoon vanhaan kirkkoon tehty puulattia, jota madallettiin vuonna 1937, oli sotavuosien aikana alkanut lahota. Restaurointitöissä puulattia poistettiin ja kirkkoon palautettiin alkuperäistä vastaava mukulakivilattia. Kirkon lattian rakennetta selvitettiin koetutkimuksilla ja rakenteita mitattiin.
Puulattian poistamisen jälkeen havaittiin, että maanpinta oli useammassa kohden vajonnut maanalaisten hautojen sijainnin mukaan. Puulattian alla ollut kivilattia oli osittain kadonnut myöhemmissä korjaustöissä ja osittain säilynyt melko hyvin. Kivilattiasta havaittiin neljä pitkittäissuuntaista kiviriviä, joiden tarkoitus on ilmeisesti ollut jakaa lattiaa eri osiin hautausten helpottamiseksi. Poikittaisia kivirivejä ei varmuudella havaittu. Suorat kivirivit oli yleensä tehty suuremmista kivistä kuin muu lattia.
Koekaivauksissa varmistui, että hautoja on kirkossa kautta lattian pinnan, kuori mukaan luettuna. Myös muurattuja sukuhautoja tavattiin useita eri puolella kirkkoa. Läntisimmän pylvään ja tätä vastassa olevan pylvään välistä löydettiin hautaholvi, jonka päällä oli jopa kolme eriaikaista kivikerrosta.
Asehuoneen lattia ei tarvinnut mitään korjauksia. Sielläkin havaittiin lattian keskellä samanlainen kivirivi kuin kirkossa. Sakariston lattian purkamisen jälkeen havaittiin vanha viinikellarin perustus, joka oli tehty harmaakivistä ja tiilistä. Kellariin johti tiiliset portaat. Sakariston lattiana toimi hiekansekainen savimaa, johon oli koekuopan perusteella upotettu suuria harmaakivilohkareita. Myös alttarin rakennetta ja kirkon seiniä dokumentoitiin.
Löytöinä talteen otettiin värillisiä lasinsiruja, peltinen virsinumero, muutamia 1700-luvun ruotsalaisia rahoja sekä sakariston viinikellarin pohjalta suurikokoisen lasipullon sirpaleita. Koekaivausten paikkoja ei paria poikkeusta lukuunottamatta merkitty tarkkaan tai kohdat ovat tulkinnanvaraisia. Koekuopat eivät ole kuitenkaan olleet suuria, sillä esimerkiksi muuratuista haudoista on karttoihin dokumentoitu vain pieniä osia. Esimerkiksi vuonna 1937 kuorissa dokumentoidut muurihaudat on vuonna 1949 dokumentoitu vain osittain. Mitään löytöjä ei ilmeisesti otettu talteen. |