Kirkkonummen keskiaikaista kivikirkkoa oli Porkkalan miehityksen aikaan käytetty nk. kulttuuritalona. Kirkossa toimi esimerkiksi elokuvateatteri. Alueen palauduttua Suomelle tammikuussa vuonna 1956 tehtiin kirkossa vuosina 1956-59 laajoja restaurointitöitä, jotka aloitettiin rakennusarkeologisilla tutkimuksilla. Arkeologiset tutkimukset kattoivat luultavasti koko kirkon alueen. Itäsakaran tutkimus näyttäisi olevan tarkempaa kuin muun alueen. Tutkimustyöt aloitettiin poistamalla lankkulattia ja välipohja kirkon itäsakarassa. Niiden väli oli täytetty lämpoeristeeksi tarkoitetulla sannalla ja sammaleella. Lattian alle oli miehityksen aikaan joutunut myös huomattavan paljon roskaa, josta otettiin talteen esineitä Kirkkonummen kotiseutuyhdistystä varten.
Itäsakaran alueen multa seulottiin. Mullan poiston jälkeen pystyttiin toteamaan, että itäsakaran poikki kulki pohjois-eteläsuuntainen harmaakivistä tehty kiviseinän perustus. Hyvin todennäköisesti kyseessä oli kuoria ja runkohuonetta erottanut väliseinä, joka on purettu kirkon ristikirkoksi muuntamisen yhteydessä vuosina 1856-60. Kirkon lattian alla kyettiin näkemään itäsakaran kaakkois- ja koilliskulmissa murtopinta seinissä, jotka olivat samalla kohden kuin ulkoseinän saumat. Ainakin kaakkoiskulmassa murroksesta lähti kohti länttä tasaisista laattamaisista kivistä tehty asetelma, joka jatkui edellä mainittuun poikkiseinään saakka. Pohjoispuolella laatta-asetelma ei ollut selvästi havaittavissa myöhemmin tehdyistä muurihaudoista johtuen. Murrokset ja laatta-asetelma liittyvät kuorin alkuperäiseen seinään; kuori on myöhemmin laajennettu runkohuoneen levyiseksi. Itäseinän perusta oli tehty siten, että kirkon sisä- ja ulkopuolelle oli ladottu kivirivi, joka ei mennyt seinän alle. Samalla tavoin oli tehty muiden vanhojen seinien kohdalla. Uudempi länsipääty oli perustettu epämääräisen harmaakivikasan päälle. Itäsakarassa olevat vuoden 1856-60 pilasterit oli tehty ilman perustusta. Myös varhaisemmasta sakaristosta kyettiin tekemään havaintoja.
Kirkon itäikkunan edestä tavattiin alttarinpohja, joka koostui irtonaisista harmaakivistä ja oli irti seinästä. Itäsakarassa oli lisäksi kolme muurattua hautaa. Yksi alttarin pohjoispuolella ja toinen sen eteläpuolella. Kolmas muurattu hauta sijaitsi alttarin eteläpuolisen haudan länsipuolella. Pohjoisimmassa muurihaudassa oli sen pohjoispuolella yksi luurangon sisältävä arkku, joka jätettiin paikalleen. Itäsakarasta ei löydetty yhtään ruodetiiltä. Sen sijaan löydettiin muototiiliä, jotka ovat luultavasti kuuluneet purettuun triumfikaareen. Myös edellä mainitun kuoriosaa ja runkohuonetta erottaneen seinän perustuksen länsipuolella todettiin hautauksia.
Eteläsakarassa todettiin, että asehuoneen itäseinä on purettu pohjaa myöten. Asehuone on tehty erilaiselle perustukselle kuin runkohuone. Asehuoneen alueella on neljä syvää muurihautaa. Kirkon pohjoissakaran alueella dokumentoitiin kirkon vanhaa pohjoisseinää ja perustuksia alueella 1700-luvulla olleesta suomalaisesta kirkosta. Kirkon länsisakaran alkamiskohdassa havaittiin vahva etelä-pohjoissuuntainen kivimuuri, joka ulottui perushiekkaan. Kirkon vanha länsiseinä. Tämän kivimuurin länsipuolella havaitiin epämääräistä kiveystä, jonka funkitio ei ollut pääteltävissä, koska se oli osittain tuhoutunut muurihautojen vuoksi. Länsisakaran eteläpuolella oli kolme muurattua hautaa; pohjoispuolella vain tavallisia hautoja.
Valtaosa kaivauskarttoihin merkityistä löydöistä on itäsakaran alueelta. Luultavasti vain se alue seulottiin. Kaivaussyvyyttä on vaikea arvioida. Tosin monessa kohden kertomusta arvioidaan perustuksia ja kirjoitetaan pohjamaasta. Muutama löytö on merkitty myös nykyisen sakariston sisään eli ilmeisesti myös siellä kaivettiin. |
takaisin
Kuvaus
Kirkkonummen kirkko