KANGASALA SARSA POHTIOLAMPI
Kivikautisen asuinpaikan ja haudan sekä pronssikautisen asumuspainanteen kaivaus
Pk 2141 02 Kangasala
x = 6815 61, y = 2506 79, z = 92,9–92,3
p = 6818 978, i = 3346 787
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FM Eeva-Liisa Schulz
Vesijärven ja Längelmäveden välissä, entisen Sarsansalmen ja -uoman rannalla, Kangasalan kirkosta 3,3 km kaakkoon sijaitseva Sarsan muinaisjäännösalue on osa Wääksyn kartanon kulttuurimaisemaa ja Kangasalan tärkeintä matkailualuetta. Ensimmäiset muinaisesineet Sarsasta löydettiin vuonna 1920, ja kaivauksia on tehty 1920-, 1930-, 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla sekä vuosina 1999–2001, jolloin tutkimukset nivoutuivat alueen matkailun edistämiseen ja kehittämiseen. Museoviraston kolmivuotinen tutkimushanke aloitettiin koekaivauksella, jonka tulosten perusteella vuosina 2000 ja 2001 tutkittiin Pohtiolammen yläpuolella sijaitseva asumuspainanne.
Koekaivauksen jälkeen oltiin vielä epävarmoja siitä, voiko löydetty painanne yleensä olla asumuksen jäännös, ja voiko se siinä tapauksessa olla pronssikautinen. Painanteen keskelle tehdystä koekuopasta oli löydetty lähes kilo Sarsan keramiikkaa. Nyt kaivausten päätyttyä voidaan todeta, että pronssikaudella Pohtiolammella asuttiin maahan kaivetussa asumuksessa vanhastaan tutulla ja hyväksi havaitulla paikalla, jossa oli eletty ja kuoltu viimeistään varhaiskampakeraamisella ajalla. Nuorempi asutus oli peittänyt tai sekoittanut vanhemman asutuksen jäljet. Siten monet rakenteet tulivat esiin painanteen vallin alta tai takaa, esim. vanhemman varhaiskampakeramiikan aikainen, kivin reunustettu hauta (Sarsan ensimmäinen) ja nuoremman varhaiskampakeramiikan aikainen tulisija. Sarsan keramiikka, hiomalaa’at ja erilaiset hioinkivet vuorostaan keskittyivät painanteen sisäpuolelle ja neljään ylimpään kaivauskerrokseen.
Silmiinpistävää löytöaineistossa on palaneiden eläinten luiden poikkeuksellisen suuri määrä (21 kg). Luut muodostavat kvartsin jälkeen suurimman löytöryhmän. Sen lisäksi, että luita löytyi joka kaivausruudusta, olivat luukuopat ja muut keskittymät yleisiä. Seuraavaksi eniten löytyi saviastian paloja, hioimien lisäksi muita, lukumääräisesti melko vähäisiä kiviesineitä edustavat mm. siimanpainot ja nuolenkärjet. Löytöihin kuuluu myös mm. lähinnä käärmettä muistuttava rikkoutunut savi-idoli.
Löydöt: KM 32990:1–2010
Ajoitus: kivikausi, varhaista ja tyypillistä kampakeramiikkaa (Hel-4490: 4810 ± 90 BP), pronssikausi, Sarsan keramiikkaa
Tutkitun alueen laajuus: 106 m²
Kenttätyöaika: 13.8.–13.9.2001
Tutkimuskustannukset: Pirkanmaan TE-keskus 285 000 mk
Tutkimusraportti: (vuodet 2000 ja 2001) Eeva-Liisa Schulz 8.5.2002 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus