LAHTI RENKOMÄKI MYLLYOJA
Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus
Pk 3111 02 Renkomäki
x = 6757 64–72, y = 3429 30–40, z = 70–72
p = 6757 640–720, i = 3429 300–400
Lahden kaupunginmuseo, arkeologian yksikkö
Kaivauksenjohtaja: FM Hannu Poutiainen
Lahden Myllyojan asuinpaikka löytyi vuonna 1998 arkeologisen inventoinnin tuloksena. Inventointi oli osa projektia, joka selvitti nykyisen Porvoonjoen ympäristössä aikanaan ollutta kivikautista asutusta. Projektiin saatiin rahoitusta Euroopan Unionilta Opetusministeriön kautta. Lisäksi projekti sai apurahan Suomen kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahastosta.
Vuonna 2000 Lahden kaupunginmuseon arkeologinen yksikkö käynnisti hankkeen "Porvoonjoen asutustutkimus. Kansallismaiseman syntyvaiheet ja tulevaisuus". Saman vuoden keväällä tehtiin ns. täsmäinventointi aiemmin löydetyillä arkeologisilla kohteilla. Maastotyössä pyrittiin selvittämään mm. asuinpaikkojen luonnetta ja laajuutta. Lahden Myllyojan asuinpaikan löydöt olivat asutus- ja kulttuurihistorian kannalta niin kiinnostavia, että paikalla päätettiin tehdä arkeologinen koekaivaus vuonna 2001.
Asuinpaikka on Myllyojan varrella, 100 m Mattilan talosta etelään pellon itälaidalla. Maalaji on hieta ja hiekka, pellon puolella muokatussa kerroksessa hietamulta. Itäpuolella on Myllymäki -niminen kalliomuodostuma. Etelä–kaakkoispuolella olevaan Rengonjokeen, joka laskee Porvoonjokeen, on matkaa 400 m. Pellolle kaivettiin koeojia sekä 50 x 50 cm kokoisia koekuoppia. Alueella suoritettiin myös pintapoimintaa. Kaivausalueilta ei löytynyt ehjää kulttuurikerrosta. Se on todennäköisesti tuhoutunut myöhemmän maankäytön yhteydessä. Löytöinä saatiin runsaasti saviastian paloja, kivikirves, kvartsiesineitä, -teelmiä, -ytimiä ja -iskoksia sekä palanutta luuta.
Löydöt KM 32673:1–781
Ajoitus: kivikausi
Tutkitun alueen laajuus: 46 m²
Kenttätyöaika: 11.–29.6.2001
Tutkimuskustannukset: Lahden kaupunki, Hollolan kunta ja Euroopan Unionin aluekehitysrahasto Etelä-Suomen lääninhallituksen kautta.
Tutkimusraportti: Hannu Poutiainen 6.3.2002 Lahden kaupunginmuseossa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |