LUOPIOINEN JÄRVENPÄÄ
Kiviröykkiön kaivaus
Pk 2141 10 Luopioinen
x = 6802 91, y = 2530 90, z = 108–109
p = 6805 180, i = 3370 293
Museoviraston arkeologian osaston koekaivausryhmä
Kaivauksenjohtaja: FK Kaarlo Katiskoski
Järvenpään (Kallio-Töllämön) röykkiö sijaitsee Luopioisten kirkosta 5,4 km lounaaseen Jouttijärven (97 m mpy) ja Vekunan järven (98,7 m mpy) välisellä maakaistaleella, n. 180 m kaakkoon edellisen kaakkoisrannasta ja likimain 210 m luoteeseen jälkimmäisen luoteisrannasta. Röykkiö sijaitsee kalliopaljastuman pohjoisreunassa, joka kohoaa itäpuolella sijaitsevalta entiseltä viljelymaalta kaikkiaan hieman toistakymmentä metriä, paikoin itäreunassaan pystysuorasti. Ympäristön peruskallio on pääasiassa irtainten maalajien peitossa. Kasvillisuus on tuoretta kuusivaltaista kangasmetsää.
Puolet röykkiöstä oli tuhoutunut ja poistetut kivet oli siirretty sen viereen rakennetun grillikodan perustuksiin. Tavoitteena oli tutkia kokonaisuudessaan röykkiön säilynyt osa, jonka suojelua ei katsottu voitavan enää turvata, ja siten vapauttaa alue muulle maankäytölle. Kaikkiaan kaivettu ala oli 10 m²:n luokkaa. Aluksi röykkiö valokuvattiin sen hetkisessä asussaan, minkä jälkeen hiljattain sen päälle selvästi koottuja kiviä poistettiin. Puhdistuksen jälkeen röykkiöstä poistettiin kiviä kerroksittain. Kerrokset valokuvattiin sekä piirrettiin. Kivien tulkittiin voivan osoittaa erityistä isommista kivistä koottua suorakulmaista arkkumaista ladelmaa, josta vain läntinen sivu olisi säilynyt likimain kokonaisuudessaan, pohjoisesta päädystä (?) vain yksi kivi. Koska röykkiö oli eteläosastaan tuhottu jäi tulkinta luonnollisesti sangen epävarmaksi, mutta mainitut rakennusperustan isommat kivet voivat viitata ladelman puuttuviin itä- ja eteläseinän kiviin. Heti isompien kivien muodostaman rivin vieressä, ajatellun ladelman ulko-/länsipuolella, oli niin ikään rivin suuntaisesti kyljelleen asetettuna kolme isompaa lohkottua kivilaakaa, sekä joukko pienempiä kappaleita, niin ikään samassa suunnassa. Loppuvaiheessa ainoastaan isommat kivet olivat jäljellä röykkiön aiemmin tuhotun eteläreunan suunnassa kokonaan kalliopohjalla. Viimeisenä kaivaustyönä nämäkin siirrettiin paikaltaan. Maanomistajan toivomuksesta röykkiö koottiin paikalleen uudelleen.
Palaneiden luiden ja hiilien lisäksi samalta alueelta pohjahumuksesta löytyi myös hiiltymätön kuorenkappale (mahdollisesti litistynyttä pellavansiemenen kuorta), joka oli kuitenkin ulkopinnaltaan nokipeitteinen, ilmeisesti löytöympäristönsä värjäämä. Viimeksi mainittua lienee pidettävä resenttinä löytönä. Kohdassa josta röykkiö oli tuhottu ja jossa ohut humuskerros oli liikkumiselle alttiina, löytyi muutamia fajanssiastian paloja. Röykkiön länsireunan pintahumuksesta löytyi pari palaa myöhäisemmän historiallisen ajan valurautalevyä.
Hiilinäytteitä otettiin kaksi kappaletta luulöytöjen yhteydestä arvioidun röykkiön alkuperäisen keskustan ladelmasta. Ne ovat molemmat pohjahumuksesta. Koska humuskerros oli vain muutaman cm paksuinen ja lisäksi paikassa, joka on viime aikoina ollut grillikodan ympäristön kulkuväylänä, erilainen sekoittumismahdollisuus on otettava huomioon. Radiohiiliajoituksen tulokset eivät vielä tätä kirjoittaessa ole saapuneet. Tämänhetkisen käsityksen mukaan röykkiötä on pidettävä lapinrauniotyyppisenä hautaröykkiönä, johon on polttamalla haudattu vainaja ilman säilyneitä antimia. Ajoitukseltaan se olisi varhaismetallikautinen tai varhaiseen rautakauteen kuuluva, mutta löytöaineiston perusteella röykkiön esihistoriallinen ajoitus ei ole mitenkään yksiselitteinen.
Löydöt: KM 32614:1–8
Ajoitus: varhaismetallikausi, vanhempi rautakausi
Tutkitun alueen laajuus: 10 m²
Kenttätyöaika: 21.–24.5.2001
Tutkimuskustannukset: Museoviraston koekaivausryhmä
Tutkimusraportti: Kaarlo Katiskoski ja Petteri Pietiläinen 16.1.2002 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus