HATTULA RETULANSAARI
Osa-alueinventointi ja kartoitus
Pk 2132 05 Tyrväntö
x = 6785 00, y = 2517 00, z = 80–95 (saaren keskipiste)
p = 6787 923, i = 3355 583
Turun yliopiston arkeologian oppiaine/Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö
Inventoija: FM Jouni Taivainen
Turun yliopiston arkeologian oppiaine suoritti osainventoinnin Hattulan kunnan Retulansaaressa 30.9.–6.10.2001. Inventointi koostui kahdesta osasta. FM Jouni Taivainen teki huhtikuussa 2001 esi-inventoinnin saaren aiemmin huonosti tutkituissa osissa. Esi-inventoinnissa saatujen tietojen perusteella päätettiin valita varsinaisiksi tarkemman inventoinnin kohteiksi Idunkärjen ja Salonpään metsäiset röykkiöalueet sekä Peltoidun laidunmaiseman röykkiöt. Keväisessä esi-inventoinnissa paljastui, että saarella on lukematon määrä lähinnä kivistä kasattuja röykkiöitä, jotka sijaitsevat nykyisin metsää kasvavilla alueilla. Nämä röykkiöalueet on aiemmissakin inventoinneissa mainittu, mutta niiden tarkempi tutkimus on jäänyt tekemättä. Aiemmin on arveltu, että ne olisivat lähinnä kaski- tai peltoraunioita. Esi-inventointi havaintojen mukaan röykkiöitä on edellä mainittujen paikkojen lisäksi Mäntyniemessä, Riidanmaassa ja Koivuniemessä.
Idunkärki on metsäinen moreenimäki, laajuudeltaan noin 250 x 400 m, joka rajoittuu lännessä Vanajaveteen, muilta osin suoperäiseen maastoon. Idunkärjestä kartoitettiin 208 röykkiötä. Röykkiöt ovat kooltaan melko pieniä, yleensä maan pinnalle näkyvä halkaisija on alle 2 metriä ja korkeus alle puoli metriä. Todennäköisesti Idunkärjen röykkiöt liittyvät jonkin aikaiseen viljelyyn tai kaskeamiseen. Ajoitus on vielä avoin. Idunkärkeen tehtiin yksi koeoja (1 x 5 m), joka leikkasi yhden röykkiön. Koeojasta saatiin löytöinä kvartsi-iskoksia, palaneen luun kappale sekä yksi pala esihistoriallista keramiikkaa, lisäksi yksi rautainen hela, joka lienee historialliselta ajalta. Koeojan löydöt kertovat, että Idunkärjessä on ollut esihistoriallista toimintaa, ehkä asutusta. Röykkiön kivien alta otetun hiilinäytteen radiohiiliajoitus kertonee ovatko löydöt ajallisessa yhteydessä röykkiön kanssa, vai ovatko ne joutuneet röykkiöön myöhemmän raivaustoiminnan seurauksena.
Salonpää on Idunkärjen pohjoispuolinen metsäinen moreenimäki, laajuudeltaan noin 300 x 500 m, joka rajoittuu lännessä ja etelässä Vanajaveteen sekä idässä suoperäiseen maastoon, pohjoisesta on maayhteys Mäntyniemeen. Salonpäästä voitiin sen laajuuden ja inventointiajan vähäisyyden vuoksi kartoittaa vain osa. Kartoitetun alueen laajuus on noin 150 x 200 metriä. Alueella oli 275 röykkiötä. Tyypiltään ja kooltaan ne olivat identtisiä Idunkärjen röykkiöiden kanssa. Salonpäästä poimittiin talteen kvartsi-iskoksia metsäkoneen rikkomasta maanpinnasta noin 50 x 100 m laajuiselta alueelta. Löydöt viittaavat kivi- tai metallikautiseen toimintaan alueella.
Peltoitu on Idunkärjen kaakkoispuolella. Kartoitettu alue on nykyisin laidunmaata, mutta kuuluu ilmeisesti saareen vanhimpiin peltoalueisiin, sillä se oli jo vuoden 1691 kartassa peltona. Peltoidussa on maansekaisia röykkiöitä, joista suuri osa ehdittiin kartoittaa. Kartoitetun alueen laajuus on noin 100 x 170 m. Alueelle tehtiin 13 koepistoa, joista 11:sta tuli löytöjä; mm. rautakautista keramiikkaa ja savitiivistettä. Muutamista koepistoista savitiivistettä tuli runsaasti ja palojen oksa/hirsipainanteet viittaavat muun löytöaineiston kanssa vahvasti siihen, että kyseessä saattaa olla rautakautinen asuinpaikka. Kartoitetut maansekaiset röykkiöt muodostavat identtisen karttakuvion vuoden 1802 kartan vastaavan alueen kanssa. Röykkiöt sijaitsevat jonomaisesti kahdessa rivissä noin 25–35 metrin etäisyydellä toisistaan.
Löydöt: KM 33026:1–7 (Idunkärki), KM 33027:1–28 (Peltoitu), KM 33028:1–2 (Salonpää)
Kenttätyöaika: 23.–28.4. ja 30.9.–6.10.2001.
Tutkimuskustannukset: Turun yliopiston arkeologian oppiaine 5000 mk ja Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö 55 000 mk
Tutkimusraportti: Jouni Taivainen 1.1.2002 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |