Röykkiön kartoitus ja koekaivaus
Pk 2132 05 Tyrväntö
x = 6784 56–6785 00, y = 2516 43–78, z = 84–87,5
p = 6787 510–993, i = 3354 993–3355 363
Turun yliopisto, arkeologian oppiaine
Kaivauksenjohtaja: FM Jouni Taivainen
Salonniemessä jatkettiin vuonna 2001 kartoittamatta jäänyttä aluetta. Tutkimuksissa kartoitettiin 124 röykkiötä. Lisäksi alueelle tehtiin kolme koeojaa.
Tutkimuksissa havaittiin, että kartoitetun alueen röykkiöt muodostavat selvän verkkomaisen raivauskuvion. Röykkiöt ovat jakaantuneet melko tasaisesti koko alueelle, lakialueella niitä on kuitenkin harvemmassa. Röykkiöt ovat kivistä kasattuja sammaloituneita raunioita. Kivien välissä voi olla myös maata, kuten koekaivauksemme osoitti. Röykkiöiden kiviaines on ympäristöstä kerättyä, yleensä kooltaan noin nyrkinkokoisesta pään kokoisiin. Röykkiöiden koko vaihteli yleensä halkaisijaltaan noin 1 ja 2 metrin välillä, korkeus on yleensä muutaman kymmenen sentin luokkaa. Kartoitetun alueen suurin röykkiö oli halkaisijaltaan noin 3 metriä, korkeudeltaan 40 cm. 66 röykkiöistä oli kasattu näkyvästi silmäkiven ympärille tai päälle. 12 röykkiötä oli hajonnut metsänhakkuun yhteydessä.
Koekaivaukset paljastivat, että tutkitulla alueella on löytöaineiston perusteella rautakautiseksi tulkittava asuinpaikka, joka sijaitsee alueen korkeimmalla kohdalla matalan harjanteen eteläkärjessä. Koeojasta löytyneet kaksi rinnakkaista paalunjälkeä ja niiden ympäristöön keskittynyt savitiiviste merkinnee seinälinjan paikkaa. Seinän rakenne on löytöaineiston perusteella voinut olla rinnakkaisten seinäpaalujen väliin pujotettu oksapunos, joka on rapattu savella. Savitiivisteen pyöristyneisyys ja paalunjälkien esiin tulo vasta pohjakerroksessa viittaavat siihen, että talonpaikka on myöhemmin ollut viljelymaana. Mitään varmuudella ajoittavaa esineistöä ei koeojasta tullut. Mielenkiintoisia ovat kuitenkin kaksi tekstiilipainanteiselta vaikuttavaa keramiikan palaa, jotka voisivat asiantuntijan analyysissä antaa lisävalaistusta ajoituksen suhteen. Talonpaikan vierestä tutkitusta röykkiöstä löytyi myös rautakauden tyypin keramiikkaa, mutta sitä vastoin pohjakerroksesta saatu radiohiilinäyte osuu vuosiin 1470–1630 AD (68,2% todennäköisyydellä) ja vuosiin 1450–1640 AD (95,4 % todennäköisyydellä). Röykkiön pohjakerroksesta löytyi myös hyvin samankaltainen paalunsija kuin koeojasta 1 havaitut. On mahdollista, että nämä kolme paalunsijaa voisivat liittyä samaan rakennukseen, joka on ollut eri aikainen, mahdollisesti aikaisempi kuin röykkiöstä nro 39 saatu em. ajoitus kertoo.
Röykkiö nro 69 ajoittuu radiohiilinäytteen mukaan vuosiin 1430–1490 AD (68,2% todennäköisyydellä) ja vuosiin 1410–1630 AD (95,4% todennäköisyydellä). Sekin vaikuttaa todennäköisimmin siis keskiajan lopulla/uuden ajan alussa kasatulta.
Havaintojen perusteella on mahdollista, että Salonniemessä on myös toinen asuinpaikka. Noin 50-70 metriä pohjoiseen havaitusta asuinpaikasta löytyi palaneen saven murunen ja kvartsi-iskoksia, jotka voivat indikoida asuinpaikkaa. Ottaen huomioon koko alueen laajuuden, voisi ajatella, että alueella on voinut olla ns. kiertävä kaski/peltoviljelysysteemi, jossa asuinpaikan sijaintikin on hieman muuttunut aina ajan myötä. Salonniemen koko laajuus on noin 15 hehtaaria, ja siellä on satoja röykkiöitä (kartoitettuja 410), joten alue olisi kyllin iso em. systeemille.
Löydöt: KM 33627:1–47
Ajoitus: metalli-/rautakausi–historiallinen aika
Tutkitun alueen laajuus: n. 2,5 hehtaaria
Kenttätyöaika: 20.–25.5.2002
Tutkimuskustannukset: Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö vastasi majoitus-, ruokailu-, tarvike- ja kuljetuskustannuksista, Suomen Kulttuurirahaston henkilökohtainen apuraha kattoi osaltaan muita kuluja (mm. radiohiiliajoitukset, makrofossiilianalyysit ja kartoituksen)
Tutkimusraportti: Jouni Taivainen 8.5.2003 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus