LAIHIA TEERIVUORI SARANEVANMÄKI
Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus
Pk 1244 05 Levaneva
x = 6978 763, x = 3249 116, z = 62–63
p = 6978 763, i = 3249 116
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FM Mirja Miettinen
Laihian eteläosassa Teerivuoren metsäautotien itäpuolella, Saranevanmäen loivalla pohjois-koillisrinteellä on osaksi kalliolla ja osaksi moreenimaalla useita kiviröykkiöitä. Niistä suurin (n. 4 x 5 m) sijaitsee alueen korkeimmalla kohdalla. Vuonna 2000 tutkittu röykkiö oli löydötön. Sen alaisesta moreenimaasta löytynyt kvartsiaineisto ei ollut yhdistettävissä röykkiöön. Pikemminkin kvartsilöydöt vaikuttivat kuuluvan röykkiön alla mahdollisesti olevaan asuinpaikkaan. Asian selvittämiseksi tehtiin röykkiön lähiympäristössä koekaivaus vuonna 2001. Tulos oli negatiivinen, mutta alempaa rinteeltä, metsämaan muokkauksessa osaksi hajonneen matalan kivivallin vierestä, löytyi kvartsia, tasataltta ja hiukan koristamatonta keramiikkaa. Löydöt viittasivat siihen, että rinteellä on ennestään tuntematon pyyntikulttuurin asuinpaikka. Vuoden 2002 koekaivauksen tavoitteena oli röykkiöiden ja asuinpaikan keskinäisen suhteen selvittäminen ja asuinpaikan alustava rajaaminen maastossa.
Kivikkoisella koillisrinteellä sijaitseva asuinpaikka näyttää olevan pienialainen. Sen koekaivetun löytöalueen laajuus on 200–250 m². Pienien saviastianpalojen pääosa löytyi muutaman neliön alalta ja samalta alueelta löytyi myös pieni, hyvätekoinen kvartsinuolenkärki. Aivan näiden vierestä oli löytynyt vuonna 2001 kivilajitaltta ja keramiikkamurut. Muualta alueelta löytyi kvartsiaineistoa, palanutta luuta oli tuskin nimeksi.
Aiemmin tutkitun röykkiön, sen alta löytyneiden kvartsien ja alempana todetun asuinpaikan suhde jäi toistaiseksi avoimeksi. Paikkojen välillä on matkaa n. 60 m eikä välialueelta ole löytöjä. Maasto on välialueella vieläkin kivisempää kuin koekaivetulla asuinpaikka-alueella alueella. Kivisyys selittänee osaltaan löydöttömyyttä.
Asuinpaikalla ei todettu liesiä mutta jonkin verran hiiltä ja rapautuneita kiviä. Kiinteäksi rakenteeksi voitaneen kuitenkin lukea hajanainen kivivalli, joka reunustaa 10 x 10 m laajaa aluetta ja sen viereistä tasannetta. Kun asuinpaikkalöydöt keskittyvät muodostelman ”oviaukon” ulkopuolelle ”pihatasanteelle”, on mahdollista, että kivirakennelma on ollut osa jonkinlaisen asumuksen seinärakennetta. Mieleen tulevat nykyisessä ulkosaaristossa sijaitsevat tilapäisasumusten ”tomtningien” perustukset, joita löytyy kivisimmiltäkin ulkosaarilta.
Teerivuori 3/Saranevanmäen asuinpaikka sijaitsee n. 62–63 m nykyistä merenpintaa korkeammalla. Rannansiirtymiskronologian mukainen karkea ajoitus on n. 3100–2800 eKr. Määritettävä keramiikka on myöhäistä kampakeramiikkaa (Ka II:2 loppua tai sitä myöhempää). Tasataltta on poikkiteräinen, kivikaudella yleinen muoto, eikä tarkemmin ajoitettavissa. Kvartsinuolenkärjen iskentätekniikka on samaa kuin kivikauden lopun parhaissa piinuolenkärjissä. Löytöaineiston perusteella paikka ajoittuu myöhäisen kampakeramiikan aikaan.
Löydöt: KM 33399:1–40
Ajoitus: kivikauden loppu/Ka II:2–Ka III?, n. 3100–2800 BC
Tutkitun alueen laajuus: 200–250 m², koekuopat n 50 m²
Kenttätyöaika: 5.–9.8.2002
Tutkimuskustannukset: Museovirasto, virkatyö ja Laihian muinaisuus- ja historiaseuran vapaaehtoistyövoima
Tutkimusraportti: Mirja Miettinen 9.4.2003 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus