MÄNTSÄLÄ PUKINKALLIO
Kivikautisen asuinpaikan kaivaus
Pk 2044 07 Kellokoski
x = 6715 024, y = 2564 674, z = 74 (eteläinen löytöalue)
p = 6715 829, i = 3400 015
x = 6715 12, y = 2564 74, z = 71 (pohjoinen löytöalue)
p = 6715 92, i = 3400 08
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FM Johanna Seppä
Mäntsälässä tutkittiin useita kohteita Kerava–Lahti-oikoradan rakentamisen takia. Pukinkallion asuinpaikka tuhoutuu todennäköisesti kokonaan oikoradan rakennustöissä. Paikalle rakennetaan Ohkolanjoen ylittävä silta. Pukinkallion asuinpaikka sijaitsee Etelä-Mäntsälässä lähellä Järvenpään rajaa Ohkolanjoen lounaisrannalla. Alueella on useita kallioisia mäkiä, jotka kohoavat ympäröivistä pelloista. Ohkolanjokilaakso kulkee syvässä uomassa, asuinpaikan kohdalla on jyrkkä 25 m korkea törmä. Myös joen vastarannalla on korkeat kalliot (Laivakallio). Mäkeä ympäröivät alueet ovat peltoa ja vanhaa merenpohjaa, Pukinkalliolla maaperä on hiekkaa. Jos asuinpaikka on rantasidonnainen, sen käyttöaikana mäki on muodostanut saaren ja asuinpaikka on sijainnut suojaisessa kahden saaren välisessä kapeikossa.
Asuinpaikkaa tutkittiin aluksi koekuopin, niitä laajennettiin koeojiksi ja lopuksi avattiin kaivausalue. Koekuopitus aloitettiin ratalinjalta avokallion eteläpuolelta. Tältä alueelta Jussila oli tehnyt inventointilöytönsä ja koekuopituksen aikanakin havaittiin muutamia pintalöytöjä maaston rikkoontuneista kohdista. Koekuoppalinjaa jatkettiin avokallion yli sen pohjoispuolelle kohti joen törmää. Kalliossa oli näkyvissä paikoitellen kvartsiesiintymiä. Niitä puhdistettiin esiin ja kartoitettiin, mutta louhimisen merkkejä ei ollut. Avokallion ja joentörmän välille avattiin aluksi koekuoppia, joista runsaslöytöisintä laajennettiin ristikkäisiksi koeojiksi. Ojien väliin avattiin myös pieni kaivausalue.
Löytöaineisto koostuu lähinnä kvartsista. Erityisesti huomio kiinnittyy esineiden suhteellisen suureen osuuteen. Palanutta luuta löytyi ja sen ajoittamisella selvitettiin onko asuinpaikka rantasidonnainen. Pukinkalliolla on kaksi eri korkeudella sijaitsevaa löytökeskittymää. Eteläinen keskittymä on korkeudeltaan 74 m mpy ja pohjoinen 71 m mpy. Jussilan mukaan paikka ajoittuisi rannankorkeuden perusteella niinkin varhaiseksi kuin Yoldia-aikaan.
Löydöt: KM 33608:1–157
Ajoitus: kivikausi
Tutkitun alueen laajuus: tutkimusalueen laajuus 4000 m², kaivausalueet 39,5 m²
Kenttätyöaika: 22.7.–18.8.2002 (5 kohdetta)
Tutkimuskustannukset: Ratahallintokeskus
Tutkimusraportti: Johanna Seppä 7.3.2003 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |