UTSJOKI VETSIJÄRVI
Osa-alueinventointi
Inventoijat: PhD Tuija Rankama ja PhD Jarmo Kankaanpää
Vetsijärvi on n. 8,2 neliökilometrin suuruinen erämaajärvi, joka sijaitsee Utsjoen itäisessä tunturissa Kalddoaivin erämaa-alueella, linnuntietä n. 25 km Utsjoen kirkosta kaakkoon. Järven korkeus meren pinnasta on 273,8 m ja sen lasku-uoma on järven luoteisnurkasta pohjoiseen virtaava Vetsijoki, joka päätyy Tenojokeen Vetsikon kylässä n. 15 km alavirtaan Utsjoen suusta. Järvi sijaitsee laajassa laakeassa laaksossa, jota rajoittavat lännessä Skailovarrin, idässä Kalddoaivin ja pohjoisessa Tenojoen etelärannan tunturit. Järven pinnan ja n. 280 m:n korkeudessa alkavan kuivan maaston välissä on jängän ja pikkujärvien peittämä sokkelo, jonka pinta-ala on n. 1200 neliökilometriä.
Vetsijärven ranta-alue on vaikeakulkuista jänkää, jolla kasvaa hillaa, vaivaiskoivua ja muuta suokasvillisuutta, kuten suokukkaa ja juolukkaa. 280 m:n korkeuskäyrän yläpuolella olevilla kuivilla harjanteilla kasvaa harvahkoa tunturikoivikkoa ja maaperä on jäkälän ja muun matalan kasvillisuuden peitossa. Näkyvyyttä alueella on useita kilometrejä joka suuntaan. Varsinaisille korkeammille tuntureille on järveltä matkaa toistakymmentä kilometriä. Koska järvi sijaitsee tunturiylängöllä, ei korkeusero sen ja sitä ympäröivien etelään n. 400 m:iin kohoavien tuntureiden välillä ole kovin suuri. Järvi itse on matala, karikkoinen ja voi olla talvella altis happikadolle.
Arkeologinen inventointi tehtiin 18.–23.7.2002. Työn perustana oli aluetta kohtaan tunnettu henkilökohtainen mielenkiinto ja sen tarkoituksena oli tarkastaa Vetsijärven rannat ja etsiä merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta. Inventointi suoritettiin pääasiassa kajakilla, jonka avulla kierrettiin kaikki Vetsijärven rannat järven kaakkoiskulmasta etelälounaaseen pistävää n. 3 km:n pituista kapeaa vuonoa lukuun ottamatta. Merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta etsittiin lähinnä rantavedestä, sillä rantoja reunustavan suoturpeen seasta niitä ei olisi ollut toivoa löytää. Kajakki-inventoinnin lisäksi kuljettiin jalkaisin lähinnä Vetsijärvelle etelälounaasta Mieraslompolosta tulevaa ajouraa pitkin, joka tarkastettiin parin kilometrin matkalta järveltä etelään. Järvellä ei ole aiemmin suoritettu arkeologista inventointia eikä sen ympäristöstä ole tunnettu esihistoriallisia kohteita, jotka olisi rekisteröity Museoviraston arkeologian osaston arkistoon.
Inventoinnin tuloksena löytyi kaksitoista arkeologista kohdetta. Vain kolme niistä sijaitsee järven rannalla tai heti sen tuntumassa. Loput kohteet sijaitsevat 280 m:n korkeuskäyrän tuntumassa järveä ympäröivän jängän yläpuolella, 100–400 m:n päässä järven rannasta. Kohteiden ajoitus vaihtelee mahdollisesta mesoliittisesta asuinpaikasta saamelaisperäisiin liedenjäännöksiin. Lisäksi järven rannalla on pari raunioitunutta, vielä 1900-luvulla käytössä ollutta saamelaistaloa, jotka ovat kuulemma kuuluneet samalle perheelle, sekä pari yhä kalastus- ja hillanpoimintatukikohtina käytettyä mökkiä. Järvi ja sen ympäristö on siis ollut ihmisen käytössä vähintään 6–7000 vuotta.
Löydöt: KM 33613–33622
Kenttätyöaika: 8.–23.7.2002
Tutkimuskustannukset: omakustanteinen
Tutkimusraportti: Tuija Rankama, Jarmo Kankaanpää 10.2.2003 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus