HARTOLA KOTISALO
Rautakautisen ja historiallisen ajan muinaisjäännösalueen kaivaus
Pk 3122 10 Jääsjärvi
p = 6830 320–540, i = 3451 260–520, z = 100–105 (muinaisjäännösalue)
Lahden kaupunginmuseo
Kaivauksenjohtaja: FM Antti Lahelma
Kotisalo on Jääsjärvessä sijaitseva, pinta-alaltaan noin 2,5 km²:n laajuinen saari, noin kolme kilometriä Hartolan kirkosta itään. Saari sijaitsee lähellä tärkeänä kulkureittinä tunnetun Tainionvirran suuta. Kotisalon saaresta on 1900-luvun alkupuolella löytynyt peltotöiden yhteydessä useita rautakautisia esineitä: neljä keihäänkärkeä, kuolaimet ja kirves (KM 10905, 13728, 11218, Itä-Hämeen museo 180, 765, 766). Löytöjen vuoksi Helmer Salmo teki paikalle tarkastuksen vuonna 1955 ja totesi saaressa sijaitsevan runsaasti kiviröykkiöitä. Salmon tulkinnan mukaan löydöt olivat peräisin rautakautisesta ”kumpuhautakalmistosta”. Hartolan perusinventoinnin yhteydessä Timo ja Pekka Miettinen kartoittivat Kotisalon röykkiöalueelta 116 röykkiötä, joista noin 40 oli ”vanhalta vaikuttavia” maansekaisia röykkiöitä. Muut olivat irtokivistä kasattuja. Lisäksi Miettiset löysivät röykkiöalueelta viisi kuppikiveä. Miettisten tutkimuksen jälkeen peltoviljely saaressa on lakannut ja röykkiöalueelle on istutettu kuusimetsää.
Esinelöytöjen ja kuppikivien vuoksi Kotisalo esiintyy kirjallisuudessa yhtenä Päijät-Hämeen merkittävimmistä rautakautisista muinaisjäännöksistä. Löytöpaikoista tai kontekstista ei kuitenkaan ollut tarkkaa tietoa. Jo 1950-luvulla Salmo oli toivonut, että saaressa tehtäisiin koekaivaukset kohteen luonteen varmistamiseksi. Vuoden 2003 tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena olikin selvittää, onko Kotisalo todella yli sadan röykkiön kalmisto, vai liittyvätkö röykkiöt johonkin muuhun rautakautiseen tai myöhempään toimintaan. Tutkimuskohteeksi valittiin yksi Kotisalon monista röykkiöistä, Miettisten kartalla röykkiö nro 13. Röykkiö valittiin siksi, että se sijaitsi avoimella metsäaukiolla kuppikiven nro 3 vieressä ja oli päältä arvioiden maansekainen, ts. ”vanhalta” näyttävä. Röykkiön ympäristöön kaivettiin lisäksi viisi neliömetrin laajuista koeruutua.
Röykkiöstä kaivettiin sen lounaispuoli ns. ”luonnollisina kerroksina”, eli pintaturpeen poiston jälkeen kivet poistettiin kerroksittain neliömetrin kokoisissa ruuduissa. Kiviä ympäröivä maa kaivettiin lastalla ja kaivettu maa seulottiin. Kaivausten alkuvaiheessa vaikutti siltä, että röykkiö voitaisiin tulkita rautakautiseksi hautaröykkiöksi, sillä kaivausalueelta löytyi mm. keltainen viikinkiaikaisen lasihelmen puolikas, muutama palaneen luun siru ja rautakautiselta vaikuttava saviastian pala. Löytöjen määrä jäi kuitenkin hyvin pieneksi ja vähäiset löydöt tulivat pääasiassa röykkiön reunoilta. Vaikka monet röykkiön kivistä olivat selvästi tulen rapauttamia, ei röykkiössä todettu nokista maata. Lopulta röykkiön keskeltä tavattiin suurista, laattamaisista kivistä tehty kehärakenne, johon liittyi runsaasti tulen rapauttamaa kivimurskaa. Luontevin tulkinta rakenteelle ja röykkiölle on, että se on riihen tai vastaavan rakennuksen kiuas. Ilmeisesti kiuasta ei juurikaan ole tilkitty savella, sillä röykkiössä oli vain vähän palanutta tai kuonaantunutta savea. Tämä seikka yhdessä rautakautisten löytöjen kanssa viittaa siihen, että rakenne on suhteellisen vanha. Ilman radiohiiliajoituksia sen iästä ei kuitenkaan voi esittää tarkkaa arviota.
Vuoden 2003 tutkimuksen perusteella on ilmeistä, että Kotisalon muinaisjäännösaluetta ei voi tulkita yksioikoisesti rautakautiseksi kalmistoksi. Kyseessä on huomattavan laaja kohde, johon kuuluu erilaisiin tarkoituksiin liittyviä röykkiöitä, kuppikiviä sekä todennäköisesti myös asuinpaikka ja kalmisto. Kaivauslöytöjen (rautakautisen helmen puolikas, keramiikka, savitiiviste ja palaneen luun sirut) suhde röykkiöön jäi avoimeksi. Ne saattavat liittyä kiukaaseen ja olla asuinpaikkalöytöjä, mutta lähistöllä saattaa myös sijaita rautakautinen kalmisto, jonka myöhempi maankäyttö on osaksi hajottanut ja levittänyt röykkiön alueelle. Varmuudella voidaan vain sanoa, että kaikki Kotisalon röykkiöt, joita on paljon enemmän kuin Miettisten kartoittamat 116 kpl, eivät ole hautoja, mutta saaressa on varmasti ollut aktiivista rautakautista toimintaa, mihin osa röykkiöistä saattaa liittyä.
Tutkimusten yhteydessä löytyi kaksi aiemmin tuntematonta kuppikiveä. Kotisalon uhrikivi nro 6, jossa on ainakin kaksi varmaa kuppia, sijaitsee uhrikivestä nro 3 noin 90 metriä itään, ja Sairilan uhrikivi, jossa niin ikään on ainakin kaksi varmaa kuppia, sijaitsee muista kuppikivistä noin 200 m eteläkaakkoon.
Löydöt: KM 33826:1–12
Ajoitus: rautakausi ja historiallinen aika
Tutkitun alueen laajuus: 17,5 m²
Kenttätyöaika: 16.–27.6.2003
Tutkimuskustannukset: Lahden kaupunginmuseo 8000 euroa
Tutkimusraportti: Antti Lahelma 6.11.2003 Lahden kaupunginmuseossa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus