PIHTIPUDAS PEUKALOISENKANGAS
Esihistoriallisen muinaisjäännösalueen koekaivaus
Pk 2343 07 Muurasjärvi
p = 7040 298, i = 3418 097, z = 115–125
Museoviraston arkeologian osasto, Keski-Suomen Museo ja Pihtipudas-Seura
Kaivauksenjohtaja: FM Mirja Miettinen
Pihtiputaan Peukaloisenkagas sijaitsee Muurasjärveä ja Alvajärveä yhdistävän vesistökapeikon rannalla, Alvajärven kyläkeskuksen luoteispuolella. Alueen muinaisjäännökset löydettiin 1990-luvun alussa. Laajalla hiekkakankaalla, pääsasiassa metsässä, on mm. toistasataa pyyntikuoppaa, kivikautisia asumuspainanteita, kivikautisia asuinpaikkalöytöjä, ja jonkinverran myös myöhemmän ihmistoiminnan jälkiä kuten hiilimiilujen jäänteitä. Suppilomaiset ja hyvin säilyneet pyyntikuopat muodostavat paikoin selkeitä kuoppasysteemejä eli hankaita.
Peukaloisenkangas kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöskohteisiin. Alue on Keski-Suomen parhaiten säilynyt ja laajin tunnettu pyyntikuoppakohde ja yksi harvoista koko eteläisessä Suomessa. Tähän mennessä alueesta on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Vuonna 1996 inventoinnin lisäksi on vuosina 1993 ja 1997 tehty vähäisiä koekaivauksia, mutta alueen kokonaislaajuutta tai eri muinaisjäännöstyyppien tarkempaa kartoitusta ei ole tehty. Kesän 2003 koekaivauksen tarkoituksena oli jatkaa muinaisjäännösten kartoitusta kankaan keski- ja yläosissa. Viikon kestäneet koekaivaukset tehtiin yhteistyössä Museoviraston, Keski-Suomen museon ja Pihtipudas-seuran kanssa.
Tutkimuksissa kaivettiin kaksi pitkää koekuoppalinjaa muinaisia rantaterasseja vastaan. Kivikautisia asuinpaikkalöytöjä oli linjojen kohdilla 117–119 m korkeudella. Löytöinä saatiin kvartsiesineitä ja -esineiden katkelmia, kvartsi-iskoksia ja -ytimiä, muutama hioimen katkelma, kivilaji-iskoksia, kiviesineiden sirpaleita ja palanutta luuta. Ylempänä kankaalla ei koekuopissa todettu kulttuurikerrosta ja löytöjä tuli niukasti vain kahdesta kuopasta. Pyyntikuoppien rakenteesta saatiin koekuopituksen yhteydessä hiukan lisätietoa, mutta pyyntikuoppia ei tässä koekaivauksessa tutkittu.
Koekaivausilla saatiin satunnainen otos laajasta alueesta. Aikaisempi tutkimusaineisto sen paremmin kuin vuoden 2003 koekaivaushavainnotkaan eivät riitä luotettavan kuvan saamiseksi siitä, millaisia ja minkä ikäisiä ihmistoiminnan jälkiä kankaalla kaikkiaan on. Koska paikka sijaitsee esihistorialliselta ajalta saakka tärkeään kulkureittiin kuuluneiden Muurasjärven ja Alvajärven välisen uoman varrella, on ilmeistä, että maastoon kätkeytyy monenlaisia ja eri ajoilta peräisin olevia merkkejä ihmistoiminnasta. Sijainti vesistöjen välisellä hiekkakannaksella selittää osaltaan pyyntikuoppien suurta lukumäärää; paikka lienee ollut erinomainen hirvieläinten joukkopyyntiin ja se on ehkä ollut käytössä pitkien aikojen kuluessa.
Kaivauksenjohtajana toimi yli-intendentti Mirja Miettinen Museovirastosta ja piirtäjänä arkeologi Miikka Kumpulainen Keski-Suomen museosta. Kaivajina oli 5–14 Pihtipudasseuran organisoimaa paikallista harrastajaa.
Löydöt: KM 34377:1–18
Ajoitus: kivikausi (mahdollisesti myös keskiaika/eräkausi ja uusi aika)
Tutkimusala: koekuoppia 70, kaivettu ala noin 75 m²
Kenttätyöaika: 7.–11.7.2003
Tutkimuskustannukset: Museovirasto, Keski-Suomen museo ja vapaaehtoistyövoima
Tutkimusraportti: Miikka Kumpulainen ja Mirja Miettinen 30.4.2004 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |