Pälkäneen keskiaikainen kivikirkko on rakennettu paikalle, jossa on sijainnut jo rautakauden lopulla kalmisto. Kivikirkko on suunniteltu ja muurattu vuosien 1495 ja 1505 välisenä aikana. Kasvaneelle seurakunnalle liian pieneksi jääneen, huonokuntoisen kirkon tilalle rakennettiin uusi tiilikirkko, joka valmistui vuonna 1839. Rappeutuneen kirkkorakennuksen katto romahti joulukuussa 1890. Kirkon korjaustyöt käynnistyivät vuonna 1903 ja uusimmat korjaustyöt on tehty vuonna 2008. Korjausten pääperiaatteet ovat pysyneet lähes samoina vuosikymmenien ajan. Vanhaa ja alkuperäistä on pyritty säilyttämään mahdollisuuksien mukaan. Seinien yläosien suojaaminen ja kallistuneiden päätyjen tukeminen nähtiin tärkeiksi jo ensimmäisissä korjauksissa. Seinien halkeamia on korjattu ja seinistä pudonneita kiviä on muurattu yhä uudelleen kiinni. Kirkon rapautuneet, tiilestä tehdyt ovien ja ikkunoiden pielet sekä päädyt ovat olleet korjausten kohteena yli sadan vuoden ajan.
Kirkon korjauksista on säilynyt vain muutamia tietoja 1600-luvun alusta, mutta 1600–1700 -luvun taitteessa kirkkoa tiedetään korjatun ahkerasti. Pilareiden rakentaminen ja seinien halkeamien korjaaminen viittaavat siihen, että jo tuolloin on perustuksissa ollut ongelmia. Aikaisemmat tulvat ja vuoden 1604 luonnonmullistus ovat hyvinkin voineet vaikuttaa kirkon perustuksiin jo 1600-luvulla. Ensimmäisen restaurointityön aikana päämuurit sidottiin toisiinsa ankkuriraudoilla ja seinien yläpinnat peitettiin betonilla vuonna 1903. Perustusten tukemisen otti Juhani Rinne esille jo vuonna 1932, mutta ensimmäiset toimenpiteet tehtiin tiettävästi vasta 2000-luvun alussa. Asehuoneen sivuseinät sidottiin kirkon runkohuoneeseen rautabetonipalkeilla ja kallistunut pääty ankkuroitiin väliaikaisesti kirkkoon vuonna 1932. Itäpäädyn ja pohjoisseinän välinen rako muurattiin umpeen vasta 20 vuotta myöhemmin. Samalla kertaa korjattiin eteläseinän halkeama. Asehuoneen kallistunut pääty kiinnitettiin uusilla sideraudoilla. Vähiten on tietoa 1960–1970-luvun korjauksista. Seinien yläpinnat suojattiin betonilaatoilla ja asehuoneen kallistunut seinä tuettiin teräspalkkikehikolla. Kirkko sai myös uudet puupenkit ja alttaripöydän. Kirkon länsipäädyn ja asehuoneen päädyn yläpinnat suojattiin lyijylevyillä 1980-luvulla, jolloin aloitettiin myös seinien syvätäyttö. Rauniokirkon alue todettiin vaaralliseksi yleisölle ja se suljettiin kesällä 1999. Tämä johti kirkon länsiseinän ja asehuoneen päädyn perustusten tukemiseen teräsbetonianturoilla, sekä asehuoneen kallistuneen päädyn suoristamiseen vuosina 2003–2004. Kirkon kattamisesta on käyty keskustelua vilkkaasti, mutta ainoastaan sakaristo on saanut vuonna 1932 lautakaton, joka korjattiin vuonna 2007.
Vedenpoistojärjestelmän rakentamiseen ja perustusten vahvistamiseen liittyneet arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1992. Pinta-alaltaan 85 m2:n laajuisella alueella on tehty kaivauksia, joiden avulla on selvitetty kirkon perustamistapaa sekä täyttömaiden paksuuksia, ja joiden yhteydessä on tutkittu noin 80 hautaa. Osteologisia tutkimuksia on tehty lähes 120 vainajalle. Tutkittujen hautojen vainajista suurin osa oli haudattu yksinkertaisissa puuarkuissa, joista oli enää hyvin vähän jäljellä. Haudat ajoittuivat pääasiassa 1600–1700 –luvuille. Kirkon sisälle on muurattu savilaastilla lähes kaksi metriä korkeita hautaholveja, joissa on ilmeisesti ollut hyllyt arkku37 ja varten. Kivikirkkoa vanhempia hautoja on tehty länsipäädyn ulkopuolelle ja sakariston pohjoispuolelle. Sieltä löytyi myös rautakaudelle ajoittuvia esineitä ja ristiretkiaikainen naisen hauta. Kirkon koilliskulmassa paljastunut 3 x 3 metrin laajuinen kivirakenne on todennäköisesti pilarin perustus. Tällaisen tukirakenteen muuraamisesta kirkon itäseinän viereen on säilynyt tieto vuodelta 1811. Kirkon länsiseinän ja asehuoneen eteläseinän luonnonkivistä ladotut perustukset ovat metristä puoleentoista metriin korkeat. Ne on tehty 10–50 cm seinämuuria leveämmäksi. Perustus oli paikoin hajanainen ja muutamista kohdista kivet puuttuivat kokonaan. Kirkon länsiosassa ja asehuoneessa on säilynyt todennäköisesti 1700-luvulle ajoittuvia puulattian jäännöksiä. Uusimmat arkeologiset tutkimukset liittyvät kesällä 2007 tehtyyn maavallin tasoittamiseen kirkon itäpuolella. Vallin pohjoisosasta paljastui 60 cm:n levyinen, kivistä muurattu rakenne. |
takaisin
Kuvaus
Rauniokirkko 635000002, kirkkorakenteet
