Museoviraston rakennushistorian osastolla käynnistyi hanke nk. Salpalinjan toisen maailmansodan aikaisten linnoitteiden inventoinnista. Salpalinjaksi kutsutaan Suomen itärajan turvaamiseksi varustettua linnoitusketjua, jonka rakentaminen aloitettiin talvisodan jälkeen välirauhan aikana 1940–1941. Puolustuslinjaa vahvistettiin vielä jatkosodan aikana loppukesästä 1944. Sodan jälkeen puolustuslinja menetti vähitellen operatiivisen merkityksensä.
Salpalinjan varustukset ovat siirtyneet puolustusministeriöltä valtiovarainministeriölle 2003 ja linnoitteita hallinnoi nykyisin Senaatti-kiinteistöt. Salpalinjan inventointihankkeen tarkoituksena on luoda kokonaiskuva hankkeeseen kuuluvien linnoitettujen alueiden tilasta. Valtiovarainministeriön kustantama inventointihanke on jaettu kahteen osaan, valmisteluvaiheeseen sekä varsinaiseen kenttätutkimuksiin perustuvaan inventointiin.
Ensimmäisessä projektivaiheessa on kerätty arkistoaineistoja sekä koottu aikaisemmat inventoinnit, joiden perusteella on suunniteltu hankkeen toisen vaiheen kenttätutkimukset, käynnistyvät keväällä 2010.
Salpalinjan inventointihankkeesta vastaa projektipäällikkö, Museoviraston tutkija John Lagerstedt. Inventointihankkeella on myös ohjausryhmä, jossa on Valtiovarainministeriön, Senaatti-kiinteistöjen, Museoviraston, Metsähallituksen, Sotamuseon, Miehikkälän Salpalinja-museon ja Salpalinjan perinneyhdistys ry:n edustajat.
Projektissa valokuvattiin historiallisia kartta- ja asiakirja-aineistoja sekä koottiin yhteen aikaisempia Salpalinjaa käsitteleviä inventointeja. Lisäksi määriteltiin ne kunnat, joiden alueella Salpalinja sijaitsee, ja niiltä tiedusteltiin mahdollisia linnoitteita käsitteleviä kartoituksia, tutkimuksia tai maankäyttösuunnitelmia. |
takaisin
Kuvaus
Salpalinjan inventointihanke. Ensimmäisen vaiheen väliraportti; Arkistoselvitys; 2009