LOHJA HOSSANMÄKI
Kivikautisen asuinpaikan kaivaus
Pk 2044 01 Lohja
p = 6690 480–520, i = 3338 020–140, z = 37–40
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FL Petro Pesonen
Lohjan Hossanmäen kivikautista asuinpaikkaa tutkittiin seitsemän viikon ajan 25.8.–15.10.2004. Asuinpaikan pelastuskaivaus toteutettiin muinaismuistolain 15 §:n perusteella, koska asuinpaikka jää tulevan valtatien 1 moottoritielinjauksen alle. Paikalle tulee Karnaisten eritasoliittymä eli Lohjan läntinen liittymä moottoritieltä. Vuonna 2003 tehtyjen koekaivausten perusteella näytti siltä, että asuinpaikka olisi jäämässä kokonaan tulevan tien alle ja niinpä kaivauksen tavoitteena olikin tutkia muinaisjäännös kokonaisuudessaan.
Kaivaus toteutettiin useana erillisenä tasokaivausalueena, joista osa vähitellen yhdistyi välialueiden kaivamisen myötä. Lisäksi kaivettiin koekuoppia, joista osa laajennettiin tasokaivausalueiksi. Kaikkiaan Hossanmäellä kaivettiin 378 m². Topografian ja kaivaustulosten perusteella hahmotellusta asuinpaikan maksimialasta saatiin tutkimuksilla katettua noin 10–15 %. Asuinpaikan löydöt ovat kvartsia, palanutta luuta ja muutamia kivilajiesineiden katkelmia. Poikkiteräisten kvartsinuolenkärkien ja katkelmallisen, eteläsuomalaista tasatalttaa muistuttavan esineen perusteella esineistö voidaan ajoittaa karkeasti myöhäismesoliittiselle kivikaudelle. Myös Lohjanjärven alueen rannansiirtymiskronologia tukee tätä ajoitusta. Kvartsimateriaalin levintä kaivausalueilla muodostaa 5–6 toiminnallista tai kronologista keskittymää. Palaneet luut keskittyivät kokonaan yhdelle alueelle, tulisijojen ympäristöön, jossa oli myös alueiden ainoat selvät likamaat.
Kaivauksella tutkittiin yhdellä alueella kiinteinä rakenteina neljä tulisijaa, joista kaksi oli selviä, kivettyjä liesiä ja kaksi ikään kuin näiden sivunuotioita, ehkä paikkoja, johon on siirretty nuotiossa palaneita puita. Tulisijojen eteläpuolella oli palaneiden luiden keskittymä ja pohjoispuolella syvä punertavanruskean likamaan kuoppa. Tulisijoja ja likamaita pidettiin kaivauksen aikana selvästi asuinpaikkaan liittyvinä rakenteina, mutta tulisijojen radiohiiliajoitustulokset vaihtelevat 1300 ja 1950 calAD välillä, painottuen 1500–1600-luvuille, ja likamaakuoppakin ajoittuu esiroomalaiselle rautakaudelle. Ilmeisesti rakenteet eivät siten liity asuinpaikkaan millään tavalla. Toisella alueella havaittiin peruskalliossa ilmeisesti jonkin verran käytetty kvartsisuoni ja sen ympärillä kvartsimurskaa. Suonen päältä, kallionkolosta, ajoitettu hiilinäyte on iältään ristiretkiaikainen.
Löydöt: KM 34856:1–802
Ajoitus: myöhäismesoliittinen kivikausi, 1500–1600-luku, 360 ± 30 BP (Hela-989); 350 ± 30 BP (Hela 990); 270 ± 30 BP (Hela-991); 615 ± 30 BP (Hela-992); 210 ± 30 BP (Hela-993); 265 ± 35 BP (Hela-994); 870 ± 35 BP (Hela-995); 2340 ± 35 BP (Hela-996)
Tutkitun alueen laajuus: 378 m²
Kenttätyöaika: 25.8.–15.10.2004
Tutkimuskustannukset: Tieliikelaitos, Uudenmaan tiepiiri
Tutkimusraportti: Petro Pesonen 15.4.2005 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus