PIHTIPUDAS SAPARONIEMI E JA SAPARONIEMI N
Kivikautisten asuinpaikkojen koekaivaus
Pk 3312 05 Ilosjoki
Saparoniemi E: p = 7026 580, i = 3431 980, z = 111
Saparoniemi N: p = 7026 580, i = 3431 920, z = 115
Museoviraston arkeologian osasto, Keski-Suomen Museo ja Pihtipudas-Seura
Kaivauksenjohtajat: FM Mirja Miettinen ja FM Miikka Kumpulainen
Koekaivaus kuuluu Museoviraston ja Keski-Suomen museon yhteistyöprojektiin, jossa on tarkoitus selvittää varhaisen ihmistoiminnan jälkiä Pihtiputaan Niemenharjulla. Alueella ei ole tehty vuosien 1964 ja 1996 inventointeja lukuun ottamatta muita arkeologisia tutkimuksia. Tutkimuksen kannalta alue on kuitenkin tärkeä, sillä Saparoniemen Karvalammesta 1990-luvulla tehdyn siitepölyanalyysin tulokset osoittavat satunnaisia viljakasvien siitepölyjä jo kivikauden lopulta ja jatkuvaa viljelyä ajanlaskun alusta lähtien.
Tutkimukset aloitettiin vuonna 2004 Saparoniemen kaakkoiskärjestä koekuopittamalla kahta asuinpaikaksi luokiteltua kohdetta. Alempana olevalta Saparoniemi E:n alueelta ei löytynyt mitään asuinpaikkaan viittaavaa tai merkkejä nykyaikaa vanhemmasta ihmistoiminnasta. Ylempi kohde Saparoniemi N sijaitsee heti noin 115 m korkeudella erottuvan vanhan rantatörmän päällä. Törmällä todettiin paikoin värjääntynyttä maata, jossa oli runsaasti palanutta luuta, jonkin verran kvartseja ja muutama hiotun kiviesineen katkelma ja sirpale. Kiinteitä rakenteita ei löydetty. Kauempana kankaalla tutkittiin muutamaa matalaa painannetta. Niistä ei tullut löytöjä, mutta yhdessä oli useana kerroksena runsaasti hiiltä. Tämä esiintymä lienee tulkittavissa historialliselta ajalta olevaksi kotitarve hiilimiiluksi.
Löydöt: KM 35090:1–22
Ajoitus: kivikauden loppu
Tutkitun alueen laajuus: 30,6 m²
Kenttätyöaika: 28.6.–2.7.2004
Tutkimuskustannukset: virkatyö, vapaaehtoistyövoima
Tutkimusraportti: Mirja Miettinen ja Miikka Kumpulainen 26.5.2005 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus