UTSJOKI VETSIJÄRVI SUJALA
Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus
Pk 3932 04 Vetsijärvi
Alue 1: p = 7736 58, i = 3519 84, z = 282,3
Alue 2: p = 7736 38, i = 3519 80, z = 280,6
Kaivauksenjohtajat: Ph.D. Jarmo Kankaanpää ja Ph.D. Tuija Rankama
Utsjoen Vetsijärvi sijaitsee tunturiylängöllä Utsjokilaakson itäpuolella, noin 30 km Utsjoen kirkolta koilliseen. Tuija Rankama ja Jarmo Kankaanpää tekivät järvellä osa-alueinventoinnin kesällä 2002. Yhdeltä inventoinnissa löytyneeltä, Sujalaksi nimitetyltä kivikautiselta asuinpaikalta saatiin talteen hienorakeisesta serttimäisestä kivestä tehtyjä säleen katkelmia, jotka viittasivat varhaismesoliittiseen aikaan. Sujalan asuinpaikalla järjestettiin tästä syystä koekaivaus kesällä 2004. Kaivaus toteutettiin omakustanteisena ja kaivajina toimi joukko vapaaehtoisia, asiasta kiinnostuneita pohjoismaisia ammattiarkeologeja. Kenttätöihin saatiin kalustollista avustusta Helsingin yliopisto arkeologian oppiaineelta.
Koekaivaus aloitettiin pintapoiminnalla. Poiminnan avulla paikannettiin kaksi tiheää löytökeskittymää (alueet 1 ja 2), joissa löytöaineisto oli samaa hienorakeista kiveä kuin aikaisemmat inventointilöydöt; lisäksi todettiin pienempi keskittymä, jonka löydöt olivat muita kivilajeja, mm. kvartsiittia ja piitä. Keskittymien ympärille kaivettiin niiden laajuuden selvittämiseksi koeruutuja. Tiheiden keskittymien todettiin olevan läpimitaltaan 10–15 m. Kolmas keskittymä oli selvästi pienempi, ja sen oletettiin poikkeavan löytöaineiston perusteella edustavan eri asutusvaihetta.
Koekaivaus tuotti yhteensä noin 340 palaa hienorakeista, serttimäistä kivilajia ja noin 40 palaa muita kivilajeja, pääasiassa kvartsia. Huomattava osa sertistä liittyi säletekniikkaan. Merkittävimmät löydöt olivat kaksi säleydintä ja ruodollinen sälenuolenkärki, joka edusti tyypiltään itäistä, ns. jälkisvidryläistä tyyppiä. Säleitä ja niiden katkelmia löytyi kaikenkokoisia, pienistä mikrosäleistä yli 20 mm leveisiin makrosäleisiin. Lisäksi löytyi mm. säleytimien iskutason uudistamiseksi irrotettuja ydintabletteja sekä iskutason muotoilussa syntyneitä iskoksia. Löytöaineiston todettiin viittaavan mesoliittisen kivikauden vanhimpaan osaan ja asuinpaikan siten potentiaalisesti edustavan Suomen Lapin varhaisinta asutusta.
Löydöt: KM 34574:1–309
Ajoitus: varhaismesoliittinen kivikausi
Tutkitun alueen laajuus: koeruutujen pinta-ala 16 m², pintapoiminta-ala 1200 m²
Kenttätyöaika: 27.6.–3.7.2004
Tutkimuskustannukset: yksityinen rahoitus
Tutkimusraportti: Jarmo Kankaanpää ja Tuija Rankama 28.12.2004 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. |
takaisin
Kuvaus