Oulun yliopiston arkeologian laboratorio suoritti kaivaustutkimuksen Laihian Viirikallion pronssikautisella/varhaisrautakautisella röykkiö-/keittokuoppakohteella elo-syyskuussa 2009. Kaivauksin tutkittiin yksi röykkiö. Kaivausten johtajana toimi FM Jari-Matti Kuusela ja toisena kenttäjohtajana FL Samuel Vaneeckhout. Kaivajat olivat paikallisia arkeologian harrastajia, joita oli päivästä riippuen paikalla 4–6.
Mirja Miettinen tutki Viirikalliota vuosien 1987–89 aikana. Miettisen tutkimusten perusteella kohde on ajoitettu pronssikauden loppuun/rautakauden alkuun. Keväällä 2009 Jari-Matti Kuusela ja Samuel Vaneeckhout yhdessä Oulun yliopiston arkeologian opiskelijoiden Mikko Matikaisen ja Jouni Väänäsen kanssa kartoittivat Viirikallion aluetta tarkoituksenaan selvittää Viirikallion röykkiöiden luonnetta ja niiden sijoittumista maisemaan. Tutkimuksissa havaittiin kaksi röykkiökeskittymää, toinen etelässä, jota Mirja Miettinen on tutkinut, ja toinen pohjoisessa. Syksyn 2009 kaivauksen tarkoituksena oli selvittää pohjoisemman röykkiöryhmän luonnetta.
Tutkittu röykkiö, jonka mitat ovat 3,75 x 4,35 x 0,5 metriä, osoittautui todennäköiseksi hautaröykkiöksi. Röykkiö oli koottu kolmen maakiven väliin luonnonkuoppaan, jota ihminen oli ennen röykkiön rakentamista mahdollisesti muokannut. Maakuoppaa reunustivat röykkiön täytekiveystä suuremmista kivistä tehty, maahan kaivettu, nelikulmainen kivikehä. Hautakuopan eteläiselle ja läntiselle puolelle oli kylmämuurattu pienemmistä kivistä suora kivinen seinämä. Röykkiö jakautui kahteen toisistaan poikkeavaan ”kammioon”. Näistä toinen, läntisempi, sijoittui kahden rakenteessa hyväksikäytetyn maakiven väliin ja sitä luonnehti musta voimakkaasti hiilensekainen maakerros, josta ei kuitenkaan kaivausten aikana tai myöhemmin Uumajassa tehdyissä makrofossiilianalyyseissä löytynyt palanutta luuta. Toinen, itäisempi, kammio poikkesi läntisestä kammiosta maaperältään – kivikertojen poistamisen jälkeen siinä erottui likaisenruskea maakerros, jossa paikoitellen oli havaittavissa nokihiukkasia, mutta ei varsinaista nokikerrosta. Hautaus on todennäköisesti suoritettu tähän röykkiön osaan. Uumajassa tehdyt makrofossiilianalyysit paljastivat näytteistä runsaasti palaneita kävynosia, joista tehtävä radiohiiliajoitus antanee lisätietoa röykkiön ajoituksesta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kohde ajoittuu rannansiirtymiskronologian perusteella pronssikauden loppuun tai esiroomalaiselle rautakaudelle. |