Österbyn ja Skarpkullan välisen 110 kV:n voimajohdon inventoinnin maastotyö suoritettiin. kesäkuussa 2010. Voimajohdon suunniteltu linjaus tutkittiin maastossa noin 100 metriä leveässä käytävässä lukuun ottamatta muutamaa lyhyttä pätkää, jossa linja kulki soiden yli.
Linjan alueelta ei ennestään tunnettu kiinteitä muinaisjäännöksiä. Linjan eteläpäässä, linjaukselta noin 400 m lounaaseen tunnetaan vanha kivilouhos Aronsbergin itäpuolella sekä historiallisen ajan talonpaikka linjan eteläpäästä 300 m lounaaseen. Linjauksen pohjoispäästä noin kilometri länteen sijaitsee Kasbergetin pronssikautinen röykkiö. Linjaus kulkee 15–45 metrin korkeustasoilla, joilla muinaisen Itämeren veden taso on ollut noin 6600–1500 eKr. eli Litorinameren maksimikorkeudesta kivikauden loppuun. Alueella voisi siten sijaita kivikautisia asuinpaikkoja ja alavampien laaksojen – pronssikautisten lahdenpohjukoiden – rantakallioilla hautaröykkiöitä. Sellaisia ei kuitenkaan missään havaittu. Muutamin paikoin maasto ja maaperä olivat varsin soveliaita kivikautisille asuinpaikoille. Alueella ei kuitenkaan havaittu merkkejä esihistoriasta.
Voimajohtolinjaus kulkee neljän vanhan maakirjakylän liepeiltä. Etelässä Österbyn kylätontti on paikannettu vuonna 2004 tehdyssä inventoinnissa ja se sijaitsee linjan eteläpäästä noin 1,2 kilomteriä etelään. Linjauksen pohjoisosassa se kulkee Skrittskogin ja Grabbskogin kylätonttien välistä. Kylätonttien paikannukset on tehty 1700-luvun lopun ns. kuninkaankartalta ja 1800-luvun lopun Senaatinkartoilta. Maastossa ei havaittu mitään merkkejä mahdollisesta vanhasta asutuksesta linjan liepeillä.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.