Pihtiputaan Saarijärven Pitkäniemi on suopohjaisen erämaajärven niemi, jonka päässä on kansatieteen keruuarkiston mukaan kalajumalan uhriröykkiö (K2:85–93; 1957). Pihtiputaan Muurasjärven kyläläisten mukaan röykkiön maanpäälliset osat on tuhottu 1970-luvulla nuorten juhannusjuhlinnan seurauksena ja paikalla ei nykyään ole maan päälle havaittavaa röykkiötä. Niemessä on mahdollisen röykkiön jäänteiden lisäksi nuotiopaikkoja, joista osa on hyvinkin nuoria. Paikkaa ei ole aikaisemmin tutkittu arkeologisesti, eikä kohdetta ole merkitty kiinteäksi muinaisjäännökseksi.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää perimätiedon mukaisen, jo oletettavasti tuhoutuneen, historiallisen ajan uhriröykkiön olemassaolo, luonne, säilymisaste ja mahdollinen muinaisjäännösstatus. Tutkimus tehtiin kaivamalla kaksi koeojaa (yhteensä 12 neliömetriä), joista toinen sijoitettiin saaren korkeimmalle kohdalle, paikalle, jossa paikallisten kertomusten mukaan röykkiö oli sijainnut. Toinen koeoja kaivettiin saaren länsireunalle, joka sopisi maaston topografian perusteella myös uhriröykkiön paikaksi. Kaivaus tehtiin tasokaivauksena viiden senttimetrin kerroksissa, myötäillen tutkimusalueilla olleita kivikerroksia.
Paikalla ei havaittu minkäänlaisia jäänteitä röykkiöstä. Ainoat ihmistoiminnan jäljet saaressa olivat useat resentit nuotiopohjat. Myös kaikki kaivausalueilta löydetyt kivirakenteet olivat peräisin esinefragmenttien perusteella 1900-luvun nuotioista. Nuotiopohjien alapuolelta alkoi puhdas koskematon maa. Perimätiedon mukaista uhriröykkiötä ei voitu todentaa tai sen paikkaa paikallistaa. Resenttejä löytöjä ei otettu talteen. |