Sammallahdenmäki on kallioalue Saarnijärven koillispuolella Kivikylässä. Kallioharjanteilla ja niiden välisessä kangasmaastossa on noin 700 m matkalla lähes neljäkymmentä hautaröykkiötä, jotka vaihtelevat muodoiltaan ja kooltaan. Kallioalue rajautauu lounaassa matalaan Saarnijärveen, jonka rannat ovat voimakkaasti ruovikoituneet. Järveä ympäröivät pellot ja vesijättö: järveä on 1950 -60 luvuilla laskettu n. 1,5 -2 m. Muissa ilmansuunnissa kallioaluetta ympäröi havupuuvaltainen metsä. Kallioalueella kasvillisuus on niukkaa ja sita dominoi vaalea palleroporonjäkälä, kallioiden välissä on kosteikkoja, joissa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, juolukkaa ja suopursua.
Sammallahdenmäki liitettiin joulukuussa 1999 Suomen ensimmäisenä esihistoriallisena kohteena Unescon maailmanperintöluetteloon.
Osaa Sammallahdenmäen röykkiöistä on kaiveltu ja luultavasti kokonaisia raunioita on kallioilta hajotettukin - näistä on jäljellä vain pohjakiveyksiä. Tunnetuimmat muinaisjäännökset alueella ovat Kirkonlaattia - lähes nelikumainen, lattiamainen kiveys - sekä nk. Huilun pitkä raunio - muurimainen, 24 m pitkä hautaröykkiö. Sammallahdenmäen röykkiöille ovat tyypillisiä paasiarkut, joita on edelleen näkyvissä useassa röykkiössä. Ensimmäiset kaivaustutkimukset paikalla on tehty v. 1891. Vuosina 2001 - 2004 Sammallahdenmäellä ja sen lähiympäristössä toteutettiin Museoviraston tutkimushanke, jonka yhteydessä 8 röykkiötä kaivettiin.
Sammallahdenmäen rauniot ja kallioalue muodostavat maisemallisesti eheän ja kauniin kokonaisuuden.
Hoitoalue rajautuu muinaisjäännökselle määrätyn suoja-alueen sisäpuolelle. |