HOIDETUT
KULTTUURIYMPÄRISTÖKOHTEET

Lempäälä
Päivääniemi	418400001
Hoitoalue:	Pirkanmaa
Hoitotaho:	maanomistaja
Ajoitus:	rautakautinen
Tyyppi:	hautapaikat, hautaröykkiöt
Koordinaatit:	ETRS-TM35FIN P: 6800339 I: 323172
Pinta-ala:	3.20 ha
Peruskartta:	HULAUSJÄRVI 211409
Luonti: 24.1.1997, Viimeisin muutos: 8.1.2021
takaisin

Yleiskuvaus

Kalmisto sijaitsee Pyhäjärven Toutosenselän ja Hulausjärven välisen Näppilänjoen länsirannalla. Kalmisto ulottuu n. 600 m Näppilänjoesta länteen. Näppilänjoen ylittävä Lempäälä-Vesilahti -maantie (nro 301) halkaisee kalmiston itäosan ja leikkaa lännessä sen eteläreunaa. Maasto on varsin tasaista, itäosasta jyrkemmin kohti vesirajaa laskeutuvaa, maaperä yleensä hyvin kivikkoista moreenia tai savimaata. Alueelta on paikoin otettu hiekkaa ja kiviä. Muinaisjäännösalue on metsittynyttä entistä kaski- ja hakamaata sekä peltoa. Perinteinen hämäläinen maatalousmaisema, jossa erottuu vapaa-ajan asutusta. Päivääniemessä on noin 130 kiven- ja maansekaista röykkiötä, jotka ovat halkaisijaltaan 3-20 m. Tutkimuksia kohteessa on tehty 1800-luvun lopulla sekä vuonna 1987. Varhaisimmat kirjalliset maininnat kalmistosta ovat jo 1790-luvulta. Osa Päivääniemen kalmistosta siirtyi valtion omistukseen vuonna 1980. Tätä aluetta on vuodesta 1988 lähtien laidunnettu. Päivääniemestä on tehty kasvillisuuskartoitus vuonna 1987. Kohteessa on monipuolinen kasvillisuus ja siellä kasvaa mm. törrö- ja hakasaraa (Carex muricata, Carex spicata), kyläkellukkaa (Geum urbanum), keväthanhikkia (Potentilla crantzii) ja ukontulikukkaa (Verbascum thapsus). Museovirasto suoritti Päivääniemessä vuosina 1983 ja 1987 tehty raivaustöitä talkoilla. Muinaisjäännösten hoitoyksikkö on tehnyt hoitotöitä vuodesta 1992. Kalmistosta hoidetaan nyt noin 3 hehtaarin laajuista aluetta josta noin 1,3, hehtaaria on lammaslaitumena. Laidunnetuilta alueilta niitetään kaksi kertaa vuodessa ne alueet, joiden ruohon lampaat syystä tai toisesta ovat jättäneet syömättä. Vuosittain niitetään myös kalmiston halki kulkevan tien ojanvarret ja raivataan vesakkoa. Päivääniemessä on vuodesta 1989 lähtien ollut 2 museoviraston laatimaa opastaulua. Kesällä 1994 Päivääniemen kalmiston lähialue muuttui merkittävästi, kun uusi tielinjaus vedettiin kalmistoalueen eteläpuolitse ja Näppilänsalmen yli tehtiin uusi silta. Vuonna 1995 vanha kalmiston halki kulkeva tie jäi pois yleisestä käytöstä. Tiehallinto laajensi ja uudisti Vesilahden tien varressa olevaa P-aluetta jonne tuli Vesilahden ja Lempäälän kuntien yhteinen kuntainformaatiopiste. Hoitoalueeksi vakiintui vuodesta 1996 lähtien valtion omistama ja Museoviraston hallinnoima maa-alue eli osa-alueet B,C,D ja E joista B yhdistettiin C:hen. Hoitoalueen laajuudeksi tuli noin 3 ha. Vuonna 2015 valtion omistama alue siirtyi Metsähallituksen hallintaan.

Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 5.1.2021

Osa-alueet

A Tien pohjoispuoli	0.00 ha
B Tien eteläpuoli/kalmistoalue	1.50 ha
C Tien eteläpuoli/peltolaidun	1.00 ha
D Lammaslehto	0.50 ha
E Rantalehto	0.20 ha
F Torpanpaikka	0.00 ha
G Raunio 71	0.00 ha
H Läntinen kalmistoalue	0.00 ha

Yleissuunnitelma

Laatija:	Olli Soininen
Päiväys:	16.3.1992
Hoitotaho:	maanomistaja
Hoitolupa:	myönnetty
Ympäristötuki:	myönnetty

Hoitotavoitteet

Saattaa alue opetus- ja nähtävyyskohteeksi ja suojellun muinaisjäännöksen arvoiseen tilaan, turvata muinaisjäännösten maanpäällisten rakenteiden säilyvyys edistämällä niiden havaittavuutta sekä ylläpitää alueen monipuolista kasvillisuuskuvaa.

Hoito-ohje

Alueella suoritetaan vuosittain yleisiivous jolloin poistetaan kaikki roskat yms. Tarvittaessa siivous toistetaan kesän aikana. Laidunalueen aita ja muuta rakenteet tarkistetaan keväisin ja kesän aikan viikottain sekä korjataan tarvittaessa. Laidun alueen ympäristöä niitetään loppukesällä, niittojätös voidaan syöttää lampaille. Vanhan kaskilehdon nuori vesaikko raivataan tarvittaessa loppukesällä (elokuu). Raivausjätös voidaan joko kuljettaa pois tai jättää maahan. Laidunalueella kasvavan puuston kuntoa tarkastellaan ja tarvittaessa poistetaan. Samoin kaatuneet puuta raivataan alueelta pois. Kaskilehdon alueella puustonkäsittely on tarvekohtaista siten että kuusia ei saa päästää alueelle kasvamaan.

Taustatiedot

Maisemamaakunta:	Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu
Maisema-alue:	Vesilahden kulttuurimaisemat
Perinnebiotooppi (inventoitu):	Lempäälä Päivääniemen niitty, arvoluokka P

Selvitykset

Kasvikartoitus on tehty (Mv/Kimmo Seppänen 15.12.1987) Ks. Kimmo Seppäsen hoitosuunnitelma: "Kertomus muinaisjäännösalueen hoidosta Lempäälän Päivääniemessä 8.5.-10.7., 31.8.-2.9. ja 26.10.1987 sekä alueen hoitosuunnitelma". Mattilan katajaniityn sekä Päivääniemen niityn hoitosuunnitelma maatalouden ympäristötuen erityistukihakemukseen. ProAgria Pirkanmaa, Riikka Söyrinki 23.4.2012.

Luonnonympäristö

Topografia

Osa-alue A, geomorfologia ja topografia: Maasto on alueella varsin tasaista, itäosassa jyrkemmin kohti vesirajaa laskeutuvaa.; Osa-alue C, geomorfologia ja topografia: Maasto on alueella varsin tasaista, itäosassa jyrkemmin kohti vesirajaa laskeutuvaa.; Osa-alue D, geomorfologia ja topografia: Maasto on alueella tasaista.; Osa-alue E, geomorfologia ja topografia: Maasto on alueella kohti vesirajaa laskeutuvaa.; Osa-alue F, geomorfologia ja topografia: Maasto on alueella tasaista.; Osa-alue H, geomorfologia ja topografia: Maasto on alueella tasaista.; Osa-alue A, kallio- ja maaperä: Moreeni/savi, kosteus: Tuore, ravinteet: ; Osa-alue B, kallio- ja maaperä: Moreeni, kosteus: Tuore, ravinteet: ; Osa-alue C, kallio- ja maaperä: Savi, kosteus: Tuore/kostea, ravinteet: ; Osa-alue D, kallio- ja maaperä: Savi/moreeni, kosteus: Tuore, ravinteet: ; Osa-alue E, kallio- ja maaperä: Moreeni/savi, kosteus: Tuore/kostea, ravinteet: ; Osa-alue F, kallio- ja maaperä: Kallio, kosteus: Tuore, ravinteet: ; Osa-alue G, kallio- ja maaperä: Kallio, moreeni, kosteus: Tuore, ravinteet: ; Osa-alue H, kallio- ja maaperä: Savi/moreeni, kosteus: Tuore, ravinteet: ;

Kasvisto

Alue A: Muinaisjäännösalueen ehyin lehtokokonaisuus, jonka valtapuuna haapa. Puu- ja pensaslajistossa runsaasti lehtolajeja. Aluskasvillisuus käenkaali-sinivuokko -tyypin tuore lehto, jossa erityisen kaunis sinivuokko- ja myöhemmin kielo-aspekti. Tyyppilajiston ohella mm. erillinen puna-ailakkikasvusto, pari yksilöä valkolehdokkia ja erikoisen sulkeutunut ahonoidanlukon kasvupaikka. Pölkkyruoho (Arabis glabra), törrö- ja hakarasara (Carex muricata ja C. spicata). Maanomistaja Marttila on harventanut nykypuustoa niin, että yli 50-vuotiaita puita ei lehdossa ole kuin pari mäntyvanhusta. Seurauksena on ollut aukkoisuuden tuoma liiallinen rehevöityminen, samaa on aiheuttanut metsään jätetty oksajäte. Samalla on kuusi on saamassa ylivaltaa puustossa. Lehdon länsiosat ovat melko heikossa kunnossa. Alue B: Vain niukasti puita ja harvakseen pensaita kasvava hakamaa. Kevätaspekti kenttäkerroksessa isokäenrieskaa alueen eteläreunalla. Kenttäkerros keskikesällä korkearuohoista rehevää niittyä (Aegopodium, Anthriscus, Calamagrostis, Geranium), jossa säilynyt taantuvina koko joukko matalampiakin kukkalajeja (mm. Campanulat, Lychnis, Veronica chamaedrys, Ranunculus polyantehemos, Stellaria graminae, Galium boreale, Melica nutans jne.). Poikkeuksellisen runsaana esiintyvät myös "vanhan kulttuurin sarat". Niittylajisto on pahoin taantunut. Törrö- ja hakarasara (Carex muricata ja C. spicata), rantahirvenjuuri (Inula salicina), isokäenrieska (Gagea lutea). Puustoa näyttää alueella karsitun ensimmäisen kerran ainakaan 100 vuoteen metsänopistolaisten toimesta 1980-luvulla. Tuolloin on poistettu haavikkoa liikaakin, sillä keväällä haapojen juuret ja kannot vesoivat voimakkaasti sekä nitraatteja nopeasti hyödyntävät lajit (mm. hietakastikka, horsma, nokkonen, ruusu, vuohenputki) olivat levinneet. Evolaiset lienevät kaataneet myös muutamia komeita vanhoja lehtokuusamia ja paatsamia kannoista päätellen. Lisäksi hakkuujätettä oli poltettu peltoalueen reunalla muutamissa suurissa nuotioissa, mikä oli aikaansaanut paikallista rehevöitymistä. Alue C: Puuton ja pensaaton (ojissa niukasti pajulajeja) laidun-pelto on pääosiltaan vielä matalakasvuista ketoa. Korkeampina ruohoina sitä alkavat vallata pohjoisesta putkikasvit ja metsäkurjenpolvi sekä etelästä mesiangervo. Matalakasvuinen, tallatun kedon lajisto on yllättävän monipuolista. Keväällä käenrieskojen jälkeen tulee keväthanhikin vaihe seuranaan jo koko joukko yleisempiä kukkalajeja mm. keto-orvokki. Keskikesän kukkalajistoon kuuluvat mm. Campanulat, Galiumit, Leucanthemum, Stellaria, Trifoliumit, Viciat, Veronica chamaedrys, Taraxacum, Centaurea jacea, Crepis tectorum, Lathyrus pratensis, Prunella vulgaris jne. Törrö- ja hakarasara (Carex muricata ja C. spicata), rantahirvenjuuri (Inula salicina), isokäenrieska (Gagea lutea), keväthanhikki (Potentilla crantzii). Katkeamattoman laidunnuksen seurauksena alueella on ketomainen, hyvin tallausta kestävä kukkaketo. Latolehdon reunamilla on harmaaleppähaapa ja raita alkanut jo hevoslaidunnuksen aikana levitä pelloille päin. Alue D: Pienempi yhtenäinen lehtoalue, joka on tyypiltään hieman aluetta A yksipuolisempi. Lajeja, joita ei lehdosta A huomattu, mutta tavattiin lehdosta D, ovat mm. Actaea, Ranunculus fallax (ja Inula). Varsin ehyt kokonaisuus, joka ei ole sen paremmin kuusettunut kuin rehevöitynytkään. Rehevöitymistä oli tapahtunut lähinnä vain ladon ympäristössä, missä oli maatuneita heinäpaaleja ja kattopahvin jätteitä. Alue E: Rantalehtokaistale on oikeastaan vain pellonreunassa oleva rantatörmän suojavyöhyke, jossa kasvoi muualta havaitsemattomana mm. Geum urbanum. Alkuaan se lienee ollut tervalepän hallitsema, mutta nykyisellään siinä on myös haavan ja koivun omat kauniit ryhmänsä. Pohjoispää rehevöittynyt. Kenttäkerros rantalehdossa hyvin niukkaa. Alue F: Kulttuurivaikutteinen suppea kallioketo, josta osan lohkaissut risteysalue. Liikenne tuonut lisänsä lajistoon. Vanhan kulttuurikallion lajit puuttuvat suureksi osaksi (on mm. Scleranthus, Viola, Potentilla). Torpan paikalle tuotu täytemaata (tienparannustöissä 1961-62?). Entinen pihakasvillisuus (marjapensaat) rehevöitynyttä. Alue G: Tässä rantaan rajautuvassa, osittain kalliopohjaisessa lehdon osassa on kynäjalavia rantakivikossa. Näiden lähellä on mm. alueen ainoa valkovuokkoesiintymä ja kohtalainen kevätlinnunherneen kasvusto. Alue on kevyesti hoidettua lehtipuuvaltaista lehtoa. Ojasen vävy on istuttanut Ojasen rantaan mm. pähkinäpensaan, joka on tuotu Nokialta. Alue H: Sulkeutunutta kuusikkoa, jossa aikaisemmasta lehtomaisuudesta muistuttaa enää niukkana esiintyvä sinivuokko. Kuusen hapan neulaskarike on muuttanut maaperää köyhäksi, ja tiheä kuusikko estää valon pääsyn pohjalle. Rannassa on joukko kynäjalavia Priikoolinnokan kärkeen asti.

Kulumisherkkyys

Osa-alue A, kulumisvauriot: Alueen kulumisvauriot ovat syntyneet aiempien tienrakennus- ja hiekanottotöiden yhteydessä.; Osa-alue B, kulumisvauriot: Alueen kulumisvauriot ovat syntyneet aiempien tienrakennustöiden yhteydessä.; Osa-alue C, kulumisvauriot: Alueen kulumisvauriot ovat syntyneet aiempien tienrakennustöiden yhteydessä.; Osa-alue D, kulumisvauriot: Alueen kulumisvauriot ovat syntyneet aiempien tienrakennustöiden yhteydessä.; Osa-alue E, kulumisvauriot: Alueen kulumisvauriot ovat syntyneet aiempien tien- ja sillanrakennustöiden yhteydessä.; Osa-alue F, kulumisvauriot: Alueen kulumisvauriot ovat syntyneet aiempien tienrakennustöiden yhteydessä.; Osa-alue H, kulumisvauriot: Alueen kulumisvauriot ovat syntyneet aiempien tienrakennus- ja pellonraivaustöiden yhteydessä.;

Käyttömahdollisuudet

Infotaulu:	Museoviraston pystyttämä
Kyltti:	kyllä
Viitoitettu:	kyllä

Maankäyttö

Kuvaus koskee hoitoalueeksi vakiintunutta osa-aluetta (valtion maa): Kohde on osin vanhaa peltoa/niittyä joka on ollut peltona ja hevoslaitumena 1970-luvun lopulle saakka sekä vanhaa kivikkoista joutomaata/laidunta (kaskilehto). Jo isojakokartassa kulkevat alueen pelto-ojat suunnilleen samoin kuin ne on vielä erotettavissa maastossa. Alue on siinä mainittu "kiviseksi metsämaaksi" ja Törnqvistin kartassa 1896 "kaskimaaksi". Samana vuonna otetun valokuvan mukaan alue on ollut lähes puuton hakamaa, missä siellä täällä on ollut nuoria pensaita. Myös v. 1929 ja 1961 valokuvissa alue esiintyy avoimena. Tämän ajan alue on ollut ainoastaan laidunhakana.aluetta. Alueen peruskunnostus on suoritettu v. 1983 ja 1987, lammaslaidunnus on aloitettu v. 1988. Aktiivikäytön jälkeen alue siirtyi noin kymmenen vuoden jälkeen Museoviraston haltuun vuonna 1983, Vuonna 1987 alueella suoriettiin peruskunnostusta jonka jälkeen (1988) aluetta on hoidettu niitoin ja raivauksin sekä laiduntamalla .

Varustus

Kohteen saavutettavuus ja esteettömyys on hyvä. Sinne johtaa Lempäälä-Vesilahti maantie jonka laidassa on linja-autollekin sopiva yleinen pysäköintialue. Alueella on kaksi Museoviraston pystyttämää opastaulua. Lammasaitauksen sisään on kulkurajoitus (eläinportti) Kohteelle johtaa hyväkuntoinen polku (n. 50 metriä). Hoitoaluetta kiertää hyväkuntoinen, syskyllä 2011 uusittu lammaslaitaus ja aitauksen sisällä on hyväkuntoinen lammasten suojakatos. Aitauksen kaakkoiskulma rajautuu Näppilänsalmeen josta lampailla on mahdollisuus käydä juomassa.

Käyttömahdollisuudet

Soveltuu alueelliseksi matkailukohteeksi hyvin. Alue on ollut hoidettu vuodesta 1987, kulkuyhteydet ovat hyvät ja alueella on kaksi informaatiotaulua. Soveltuu erinomaisesti paikalliseen ja laajempaankin opetuskäyttöön, aiheina alueen esihistoria ja muinaisjäännösalueiden hoito. Kohde on osana Lempäälän kunnan markkinoimaa Birgitan-polku matkailupolkua sekä Vesilahden kunnan Klaus Kurjen reittiä.

Kulkuohjeet

Lempäälä-Vesilahden tietä noin 3 km Vesilahden suuntaan, Näppilänsalmen länsirannalla

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset kohteet muinaisjäännösrekisterissä  Päivääniemi 418010001, hautapaikat

kopioi linkki tälle sivulle: