 |
| Porvoo | |
| Iso ja Pikku Linnamäki | 612400001 |
| Hoitoalue: | Itä-Uusimaa |
| Hoitotaho: | muu |
| Ajoitus: | rautakautinen ja/tai keskiaikainen |
| Tyyppi: | muinaisjäännösryhmät |
| Koordinaatit: | ETRS-TM35FIN P: 6696670 I: 425732 |
| Pinta-ala: | 6.71 ha |
| Peruskartta: | Porvoo 302102 |
| Luonti: 1.1.1900, Viimeisin muutos: 22.8.2024 | |
 takaisin |
|
 Yleiskuvaus |
| Porvoon Linnamäen hoitoalueeseen ovat kuuluneet Museoviraston tekemän hoitotyön aikaan Porvoon Iso Linnamäki, Pikku Linnamäen rautakautinen kalmisto ja Maarin lahden muodostaman muinaisen luonnonsataman rannat.
Porvoon Linnamäki on yksi Uudenmaan suurimmista ja näyttävimmistä muinaisjäännöksistä. Sen alkuperästä on esitetty erilaisia näkemyksiä. Vanhastaan sitä on pidetty tanskalaisten ristiretkeilijöiden perustamana tukikohtana 1100- tai 1200-luvulta. Uusien tutkimusten mukaan linnalla on ollut ehkä kaksi käyttövaihetta. Merkit varhaisemmasta esihistoriallisesta vaiheesta ovat lähes täysin kadonneet linnan myöhäisempien rakennusvaiheiden takia. Kaivauksissa on kuitenkin tavattu nokikerroksia, jotka on ajoitettu 800-luvulle jKr. Linnan käyttäjistä tai rakentajista ei tältä ajalta ole tarkempaa tietoa; kerrostumat saattavat liittyä myös luonnontapahtumaan kuten esimerkiksi metsäpaloon. Nykyään linnasta näkyvät jäänteet ovat todennäköisesti peräisin 1300-luvun lopulta. Tällöin Ruotsin ja silloisen Suomen hallitsijana oli saksalaissyntyinen kuningas Albreckt Mecklenburgilainen. Hänen aikanaan perustettiin maahamme useita uusia linnoja, ja yksi näistä pystytettiin todennäköisesti Porvoon Linnamäelle. Linnan varsinainen perustaja on mahdollisesti Jakob Abrahaminpoika Djäken, jonka kuningas nimitti Suomen laamanniksi 1386. Porvoon voutikunta ja linna mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1387. Samana vuonna, mutta eri yhteydessä mainitaan myös Porvoon vouti Markvard Lyncke. Albreckt Mecklenburgilainen syrjäytettiin vallasta 1389, jonka jälkeen seurasi kuutisen vuotta kestänyt valtataistelu Albrecktia kannattavien vitaaliveljien ja kuningatar Margaretan kannattajien välillä. Vuoteen 1395 mennessä Margareta oli vakiinnuttanut valtansa, joten jo vuonna 1396 Albrecktin rakennuttamat linnat määrättiin joitakin lukuunottamatta purettaviksi. Tällöin myös Porvoon linna - joidenkin tutkijoiden mukaan keskiaikaisten lähteiden nk. Wartholm - hylättiin. Pikku Linnamäen kalmisto ei liity Ison Linnamäen historiaan, vaan se on noin tuhat vuotta keskiaikaista linnaa vanhempi ja ajoittuu vuosille 0-400 jKr. Kalmisto löytyi 1965 ja se tutkittiin löytymistään seuraavina vuosina. Kalmisto on aikoinaan sijoitettu saareen sen korkeimmalle kohdalle. Kalmistokiveykseen oli haudattu 14-16 vainajaa, joille oli annettu mukaan runsaasti hauta-antimia. Löytöjen joukossa on mm. rannerenkaita, pronssisormus, sirppejä, veitsi, putkikirves, keihäänkärki ja nuolenkärki. Sekä haudan rakenne että esineistö viittaa vainajien vahvoihin yhteyksiin Viroon. Linnamäkeen liittyvä Maarin lahti on palvellut ainakin pappilaa, mutta todennäköisesti myös Porvoon linnaa satamana. Pikku hiljaa madaltuva ja umpeenkasvava lahti on kasvillisuudeltaan erittäin arvokas. Maarin lahden ja Ison Linnamäen väliin sijoittuu myös arvokas perinnebiotooppi. Linnamäen alue muinaisjäännöksineen hallitsee maisemaa Porvoon kaupungin pohjoispuolella. Paras näköala linnalle on Porvoon vanhan kaupungin sillalta. Näkymä on kulttuurihistoriallisestikin ainutlaatuinen, sillä samalta paikalta voi keskiaikaisessa kaupunkimiljöössä nähdä yhdellä kertaa kirkollisen, valtiollisen ja porvarillisen vallan monumentit. Maisemakuva on toistaiseksi säilynyt harmonisena, sillä uudisrakentamista on säädelty ja rakentamisratkaisut ovat olleet maisemaan sulautuvia. Alueen hoidosta vastaa Porvoon kaupunki. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 22.8.2024 |
| Osa-alueet |
| 1 Linnanpiha | 0.10 ha |
| 2 Vallit ja vallihaudat | 1.27 ha |
| 3 Etelärinne | 0.66 ha |
| 4 Lounaisrinne | 0.37 ha |
| 5 Länsi- ja pohjoisrinne | 1.81 ha |
| 6 Pikku Linnamäki | 0.76 ha |
| 7 Nurmilaukat | 0.01 ha |
| 8 Iso Linnamäen perinnebiotooppi | 0.27 ha |
| 9 Maari | 1.46 ha |
| Yleissuunnitelma |
| Laatija: | Päivi Maaranen/päivitys 5.11.2013 ja 22.8.2024 |
| Päiväys: | 29.9.2007 |
| Hoitotaho: | muu |
| Hoitolupa: | myönnetty |
| Ympäristötuki: | ei myönnetty |
| Hoitolupanro: | 169/305/2003, 144/305/2006, MV/11/05.00.00/2016 |
| Hoitotavoitteet |
| Porvoon Linnamäki on yksi Itä-Uudenmaan näyttävimpiä muinaismuistoalueita. Aluetta on hoidettu puistona ainakin 1800-luvun loppupuolelta, minkä vuoksi se on jo sellaisenaan kulttuurimuistomerkki. Kohde on myös yksi Suomen tunnetuimmista muinaisjäännöksistä, jossa vuosittain vierailee tuhansia kävijöitä. Kaupunkialueen vierellä Linnamäki on myös aktiivisessa virkistyskäytössä.
Hoidon tavoitteena on estää alueen kuluminen ja muinaisjäännösten vähittäinen tuhoutuminen. Lisäksi yritetään säilyttää alueen omaperäinen, kulttuurivaikutteinen kangsmetsä vanhoine puineen. Kohteessa on toteutettu yhteistyössä kaupungin kanssa maisemahakkuut vuonna 2001, joista on erillinen suunnitelma Museoviraston arkeologian osaston arkistossa. Hoitoalue noudattaa osin suoja-alue-ehdotuksen rajoja. Suoja-alue muodostaa maisemallisen ja kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Hoidon tavoitteet on esitetty yksityiskohtaisemmin osa-aluekuvausten yhteydessä. Valtion omistamat alueet Iso Linnamäestä siirtyivät vuonna 2014 Metsähallituksen hallintaan. Vuonna 2016 Porvoon kaupunki laati alueelle hoito- ja käyttösuunnitelman (ks. liitteet) jonka Museovirasto hyväksyi (06.07.2016 MV/11/05.00.00/2016). Tämä hyväksyntä on hoitolupaa vastaava. |
| Hoito-ohje |
| Alueen hoito on pääasiassa ylläpitävää hoitoa. Linnavuori on jatkuvasti yleisölle auki ja ylläpitävän hoidon perustöihin kuuluu mm. yleisestä siisteydestä huolehtiminen. Varsinainen hoito kohdistuu pääsääntöisesti vesakoitumisen ja kulkueroosion estämiseen. Vesakoitumiselle herkät alueet raivataan tarvittaessa ja loppukesästä paikoin varsin korkeaksi kasvava ruoho niitetään. Lisäksi seurataan eroosiota rinteillä.
Erityistä huomiota hoidossa kiinnitetään myös iäkkään puuston kuntoon ja elinvoimaan. Tavoitteena on säilyttää olemassa oleva puusto niin kauan kuin se on mahdollista. Aktiivisia puuston uusimiseen tähtääviä toimia ei varsinaisen linnan alueella ei välttämättä tarvita, jos puuston luontaista uusiutumista tuetaan. Kuolevia tai kuolleita mäntyä ei alueelta aktiivisesti poisteta, mikäli niistä ei ole vaaraa kävijöille. Kuolleet puut pyritäänkin poiston sijaan kelouttamaan. Kelouttaminen ei välttämättä onnistu, mutta sitä voidaan edesauttaa poistamalla kaarnaa kuolleiden mäntyjen rungoilta. Linnamäen luonne on hahmottunut aiemmin huonosti pohjoisesta katsottaessa. Tämä johtui linnamäen pohjois- ja länsirinteiden umpeenkasvamisesta ja paju- ym. tiheikköjen muodostumisesta pohjoispuolella oleville pelloille. Puustoa länsi- ja pohjoisrinteiltä kaadettiin vuonna 2001 (leimaus kevättalvella 1995 ja uudestaan syksyllä 1998). Hakkuulla tavoiteltiin linnamäen alueelle samaa yleisilmettä, harvahkoa mäntymetsää. Pikku Linnamäellä pyritään samaan mäntyvaltaiseen yleisilmeeseen kuin Isolla Linnamäellä. Vesakoituminen estetään ja kenttäkerros pidetään matalana. Alueella suositaan männyn ohella pihlajaa, joka myös kasvaa hyvin alueella. Pikku ja Ison Linnamäen välillä olevan Maarin lahden maatuneen vesijättöalueen Maarinniityn raivausta väljemmäksi on toteutettu 2000-luvun loppupuolella Porvoon kaupungin työnä. Pajukon raivaus oli perusteltua niitylajien hoiton lisäksi myös maisemallisesta näkökulmasta, sillä umpeenkasvu katkaisee näköyhteyden linnamäkien välillä. Hoidon menetelmät on käsitelty yksityiskohtaisemmin osa-aluekuvausten yhteydessä. |
| Taustatiedot |
| Maisemamaakunta: | Suomenlahden rannikkoseutu |
| Maisema-alue: | Porvoonjokilaakso |
| Perinnebiotooppi (inventoitu): | Porvoo, Linnanmäki (V) |
| Perinnebiotooppi: | Pikkulinnamäen koillispuolinen niitty |
| Natura-alue: | Porvoonjoki - Stensböle -alue |
| Luonnonsuojelualue: | Harjujensuojeluohjelma |
| Selvitykset |
| - Taajamametsien hoito, harjoitustyö "Porvoon Linnamäki"
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta (Risto Savolainen ja Irja Löfström), 1994 - Porvoon kaupungin tilaama metsäsuunnitelma 1995 - Porvoon kaupungin luontoselvitykset - "Maarin kunnostussuunnitelma". Porvoon kaupungin ympäristönsuojelutoimiston Suunnittelukeskus OY.lla teettämä suunnitelma. 1996. - Porvoonjoki-Stensböle Natura 2000 -alue -yleissuunnitelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 144. Uudenmaan ympäristökeskus1999. - Uudenmaan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 178. Uudenmaan ympäristökeskus 2000. - kasvillisuuskartoitukset: Aimo Nummi 1999 Museovirastolle - hoitosuunnitelma Maarinniitylle 5.9.2006 Anne Rihtniemi-Rauh, Porvoon kaupunki - turvallisuuskartoitus. Tekijä Päivi Maaranen 23.5.2008. |
| Kartat |
| Esimerkiksi:
- Carta öwer den Närmaste Belegenheten omkring Borgå stad geometrice afmätt i Junii Månad År 1747 af A. Bruce (Kopio Museoviraston historian kuva-arkistossa) - Ritning öfwer situation omkring Borgo Stad aftecknad den 29 juni 1752 (Kopio Museoviraston historian kuva-arkistossa No 401/1888 A.K.) - Topografisk plan af Borgbacken invid Borgå stad. Uppgjort medelst handinstrument (Bousol) och stegräkning åren 1872-73 af Aug. Soldan (Museoviraston rakennushistoriallinen arkisto) |
| Kirjallisuus |
| Hamari, Pirjo ja Ranta, Helena (toim.) 2001: Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Sivut 38-40.
Tiitinen, Teija (toim.) 1999: Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Sivut 86-87. Edgren, Torsten 1996: Porvoon seudun esihistoria. Porvoon kaupungin historia I. Porvoo. (s. 13-128). Gardberg, Carl Jacob 1996: Keskiaika ja 1500-luku. Porvoon kaupungin historia I. Porvoo. (s. 129-344). |
| Luonnonympäristö |
| Topografia | |
| Kohde sijoittuu glasifluviaalisen korkokuvan alueelle ja käsittää harjumuodostumaan liittyviä kamekumpuja.
Iso Linnamäki sijoittuu harjujakson pohjoispäähän, ilmeisesti kamekummulle. Samalle harjujaksolle on rakennettu myös Porvoon kaupunki. Iso Linnamäen kummun luontaista muotoa on muovattu nelikulmaiseksi rakennettaessa valleja ja vallihautoja. Linnapihaa mahdollisesti hieman korotettu maata siirrettäessä. Etelä- ja nykyisen itärinteen puolelta on ainakin 1700- ja 1800-luvuilla otettu hiekkaa. Hiekanotto on lopettu 1800-luvun lopulla linnasta annetun rauhoitusmääräyksen perusteella. Pikku Linnamäki on itsenäinen kamekumpu (n. 10 m mpy ja noin 8-9 m nyky-ympäristöä korkeampi laeltaan). Maarinniitty: Pikku Linnamäen ja Linnamäen välillä on kostea vesijättöalue, joka 1200-luvulla ollut vielä avointa vesialuetta veden ollessa noin 2 metriä korkeammalla. Myöhemminä Maarinniitty on ollut käytössä peltona ja niittynä, nykyään alue on joutomaata. Maarinlahti: edelleen avoin vesialue, joka kasvittuu ja maatuu umpeen hitaasti reunoiltaan. Maaperä: glasifluviaaliset maalajit (sora ja hiekka). Maaperä on varsin kuiva ja vähäravinteinen lukuunottamatta Maarinniittyä, Maarin lahden rantaa ja etelärinteen savella korjattuja eroosiovaurioalueita (vanha korjaus, Muinaistieteellisen toimikunnan toimesta 1900-luvun alkupuolella). Erodoituva rinne on korjattu silaamalla soran päälle savipatja. |
| Kasvisto |
| Kasvillisuus on kuivan kankaan kasvillisuutta: puolukkakangas (VT), jossa on paikoin heinettymistä kulttuurivaikutteisuuden vuoksi. Etelärinteen tyvessä perinnebiotooppi, jossa kuivan kedon lajeja. Lisäksi koko alueella on harvakseltaan puutarhakarkulaisia sekä jaloja lehtipuita. Pikku-Linnamäen koillispuolella on myös niitty, jossa on tuoreen ja kuivan niityn lajeja.
Valtapuusto: pääosin mänty (jopa 200-300-vuotiasta puustoa paikoin), pohjoisrinteen valtapuuna kuusi ja mänty. Pensaskerros: vaahteraa, pihlajaa, tammea, mänty- ja kuusitaimikkoa Kenttäkerros: varpukasvit, paikoin heinä- ja ketokasvit. Alueella on arvokas kulttuurivaikutteinen kasvillisuus: Huomionarvoisia lajeja ovat mm. ketomaruna (Artemisia campestris), keltakynsimö (Draba nemoroso), harmio (Berteroa incana), ketokaunokki (Centaurea scabiosa), tummatulikukka (Verbascum nigrum), nuokkukohokki (Silena nutans), nurmilaukka (Allium oleraceum). Maarin lahden rannalla löytyvät lisäksi lietetär (Polygonum foliosum), hento näkinruoho (Najas tenuissima) (Natura-lajistoa) (ks. tarkemmin Alueelliset ympäristöjulkaisut 178, s. 262). Iso Linnamäen ja Pikku Linnamäen välissä sijaitsee nk. Maarinniitty, joka raivattu ja otettu laidunnukseen 2007. Lausunto dnro. 144/305/2006. |
| Eläimisto |
| Palokärki, pesii ilmeisesti alueella tai sen lähistöllä. Lisäksi paikallisia ulkoilijoita viehättävät jänis, rusakko ja orava. |
| Kulumisherkkyys |
| Turvekerros on miltei olematon ja rikkoutuu helposti. Alueella kulkeminen on ohjattu poluin, portain ja silloin, mutta liikkumista merkittyjen väylien ulkopuolella tapahtuu jatkuvasti. Alue ei kestä minkäänlaisten kulkuneuvojen käyttämistä. Tämä koskee erityisesti moottorikäyttöisiä välineitä (mopot, moottoripyörät, moottorikelkat) mutta myös polkupyöriä.
Kulumisvaurioita on erityisesti linnan länsilaidalla, jossa portaikot poikkeavat luonnollisista kulkuväylistä, ja etelään antavalla rinteellä, joka on jyrkimpänä ja paahteisena rinteenä erityisen altis eroosiolle. Linnan piha on tiukkaan pakkautunutta soraa ja tallautunut, paljas ja kasvipeitteetön. |
| Käyttömahdollisuudet |
| Infotaulu: | muun tahon pystyttämä |
| Kyltti: | ei |
| Viitoitettu: | kyllä |
| Maankäyttö |
| Puisto- ja viheraluetta. Kaavassa on varaus linnamäkien välisessä laaksossa kevyen liikenteen reittiä ja mahdollista autotietä varten. Ratkaisu ei ole suositeltava, vaan autoliikenteeseen liittyvät läpikulkureitit tulee ohjata alueen ulkopuolelle. |
| Varustus |
| Alueelle on rakennettu polkuja, siltoja ja portaikkoja. Vallien päällä kulkevat polut on perustettu tuomalla pohjasepeliä ja päällystämällä se hiekalla. Polkujen laidat on alunperin turvetettu. Sortuma-altis etelärinne on savettu yläosastaan, jotta eroosio ei jatkuisi. Vuonna 1998 etelärinteen myötäinen, rinteen laelta juureen ulottuva eroosiovaurio korjattu kivillä, hienoaineksen sekaisella niukkaravinteisella soralla ja tukiverkolla.
Linnan koillispuolella on kaksi levikettä, joista alempi on tarkoitettu autojen pysäköintiä varten. Ylempi on muodostunut samalla paikalla joskus sijainneen pappilan navetan purkamisen jälkeen. Navetta on aikoinaan sijoitettu uloimman vallin päälle, joten osa linnamäen vallijärjestelmästä on tuhoutunut koilliskulmassa. Alemman parkkipaikan eteläpuolella on maakellari, joka on otettu Museoviraston varastokäyttöön rakentamalla siihen ovet ja avaamalla tukkeutunut ilmanvaihto. Varastokellari ei ole valtion omistamalla maalla. |
| Käyttömahdollisuudet |
| Erinomainen nähtävyyskohde ja jo ennestään tunnettu. Osa vanhan Porvoon kokonaisuutta. Hyvä, visuaalisesti ja toiminnallisesti erottuva opetuskohde erityisesti koululaisluokille. Soveltuu virkistys -ja harrastuskäyttöön.
Alue on hyvin helposti erodoituvaa glasifluviaalista maastoa. Alueella on liikuttava merkittyjä polkuja pitkin ja vältettävä turhaa rinteillä tai rinnepoluilla liikkumista. Maaston kulumisherkkyys suuri ongelma matkailu- ja virkistyskäytön kannalta. Nykyiset rakenteet eivät mahdollista enää suurempia vierailijamääriä. Huomioitava koko muinaisjäännöksen suoja-alueineen olevan osa Natura-aluetta. Turvallisuusriskit: kohde on periaatteessa turvallinen, mutta osa kuivahaudat ylittävistä silloista on korkeita. Vaara koskee erityisesti pikkulapsia, vaikka portaat sekä kaiteet on pyritty saamaan turvallisiksi, ja vanhempie tuleekin valvoa lasten liikkumista alueella. Osa portaista on sateella liukkaita, samoin osa silloista. Kohteesta on turvallisuuskartoitus. |
| Kulkuohjeet |
| Linnamäelle löytää seuraamaalla Porvoon tuomiokirkon ohi kulkevaa Suomenkyläntietä pohjoiseen ohi pappilan. Linnamäen viitta on heti pappilan jälkeen tien varressa. Bussi- ja henkilöautopysäköinti on järjestetty alatasanteelle vanhan maakellarin viereen. Ylemmällä tasanteella on opastustaulu, josta Linnamäen, Pikku Linnamäen ja Maarin sijainti käy selville. Pysäköinti ylätasanteelle on kielletty, samoin moottoriajoneuvoilla liikkuminen linnan alueella. |
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Osa-aluekartta |
|
Porvoo. Linnamäkien, Maarin ja Pappilanpellon hoito- ja käyttösuunnitelma 2016 |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|
 |
| × | ||
| < |
|
> |
MV/136/05.04.01.02/2021 PORVOO, Linnamäen eroosion korjaus, hoitolupa
