HOIDETUT
KULTTUURIYMPÄRISTÖKOHTEET

Salo
Ketohaka	734400008
Hoitoalue:	Varsinais-Suomi
Hoitotaho:	ei määritelty
Ajoitus:	rautakautinen
Tyyppi:	hautapaikat
Koordinaatit:	ETRS-TM35FIN P: 6702709 I: 287369
Pinta-ala:	0.00 ha
Peruskartta:	Salo 202111
Luonti: 1.1.1900, Viimeisin muutos: 4.9.2014
takaisin

Yleiskuvaus

Kohde sijaitsee Isokylän alueella, Salon keskustasta n. 2 km koilliseen, Salosta Somerolle johtavan tien luoteispuolella, Salonjoen länsipuolella. Ketohaasta tunnetaan 12 rautakauden hautaröykkiötä. Tutkituista röykkiöistä kuuluisimmat ovat nuoremmalta roomalaiselta rautakaudelta (200-400 jKr.); niistä on löytynyt mm. virolaisia solkia. Osa haudoista on kansainvaellus- ja merovinkiaikaisia (n. 400-800 jKr.). Hoidetun alueen pohjoisosassa on tutkimuksissa havaittu jälkiä rautakautisesta talosta.

Luonti: 1.1.1900

Yleissuunnitelma

Laatija:	satu Mikkonen-Hirvonen
Päiväys:	19.4.1999
Hoitotaho:	ei määritelty
Ympäristötuki:	ei myönnetty

Hoitotavoitteet

Aluetta hoidetaan pitämällä kasvillisuus matalana. Aluetta kehitetään yhdessä muiden Isokylän kohteiden kanssa nähtävyyskohteisiksi.

Taustatiedot

Maisemamaakunta:	Lounainen viljelyseutu
Maisema-alue:	Uskelan- ja Halikonjoen laaksot

Selvitykset

Anna-Liisa Hirviluoto 1991: Salon esihistoria. Pirjo Uino 1986: Iron Age Studies in Salo I-II. SMYA 89:1. Marianne Schauman-Lönnqvist 1988: Iron Age Studies in Salo III. SMYA 89:2.

Luonnonympäristö

Topografia

Useimmat röykkiöt sijaitsevat pienellä kallomäellä ja sen kaakkoispuolisella loivalla rinteellä, jotka muodostavat matalan NW-SE -suuntaisen harjanteen. Sen itäpuolella on melko tasainen, loivasti etelään kohti Uskelanjoekilaakson laajaa peltoaluetta viettävä metsäalue. Harjanteen pohjois- ja länsirinne ovat jyrkempiä. Pohjoispuolella on pienialainen soinen kosteikko, jonka jälkeen alkaa maasto taas nousta kohti Ketohaka N:n aluetta. Harjanteen länsipuolella alkaa entinen Katajamäen laaja muinaisjäännösalue, joka nykyisin on tiheästi rakennettua omakotialuetta. Kallioperä: Maaperä: Vaihtelee moreenista turpeeseen. Röykkiöiden ympäristössä kuivahko kauempana tuore kangas ja paikoin jopa lehto tai lehtokorpi.

Kasvisto

Tasaisesti jakautunut sekametsä. Röykkiöiden ympäristössä pääpuulaji mänty, kauempana kuusi. Pensaskerros muodostuu katajasta ja puiden vesoista. Myös terttuselja kasvaa alueella ja vadelma leviäisi alueelle ilman hoitoa. Röykkiöiden ympäristössä se on hoidon seurauksena harva, kauempana tiheämpi. Ei erityinen. Kasvilajistossa esiintyy mm. oravanmarja, metsämaitikka, mustikka ja saniainen.

Kulumisherkkyys

Monet röykkiöt ovat vaurioituneet jonkin verran ja alueelle on kaivettu erilaisia kuoppia alueen aikaisemman käytön ja tutkimusten yhteydessä. Alueella liikkuu runsaasti ulkoilijoita ja siellä on vahvasti kulunut polkuvarkosto, joka kulkee paikoin röykkiöiden yli. Alueella tehdään myös jonkin verran ilkivaltaa siirtelemällä röykkiöiden kiviä paikoiltaan.Kaikenkaikkiaan vauriot ovat kuitenkin kohtuullisen vähäiset ottaen huomioon alueen vilkas käyttö ja toiminta siellä eri aikoina.

Käyttömahdollisuudet

Infotaulu:	ei määritelty
Kyltti:	ei
Viitoitettu:	ei

Maankäyttö

Nykyään Ketohaka on Salon kaupungin omistuksessa oleva virkistysalue.

Varustus

Kohteelle johtaa merkitty polku. Museoviraston vanhat kupariset rauhoituskilvet.

Käyttömahdollisuudet

Soveltuu opetukseen, mutta alueelle tulisi suunnitella opasteet. Soveltuu matkailuun, mutta alueelle tulisi suunnitella opasteet. Ketohaka kuuluu laajempaan Isokylän muinaisjäännös- ja perinnemaisema-alueeseen.

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset kohteet muinaisjäännösrekisterissä  Ketohaka 734010025, hautapaikat, asuinpaikat

kopioi linkki tälle sivulle: