Lohja | |
Paikkarin torppa | 737400001 |
Hoitoalue: | Uusimaa |
Hoitotaho: | maanomistaja |
Ajoitus: | uusi aika |
Tyyppi: | ei määritelty |
Koordinaatit: | ETRS-TM35FIN P: 6694946 I: 323745 |
Pinta-ala: | 7.73 ha |
Peruskartta: | Lahnajärvi 202308 |
Luonti: 1.1.1900, Viimeisin muutos: 8.1.2021 | |
takaisin |
Yleiskuvaus |
Paikkarin torppa on Elias Lönnrotin syntymäkoti. Torpan rakennutti hänen isänsä Fredrik Juhana Lönnrot silloiseen Haarjärven kylän yhteismetsään vuoden 1800 tienoilla. Isojaon yhteydessä vuonna 1840 mökki peltoineen joutui Paikkarin virkatalon maalle. Vuosisadan vaihteesta lähtien torppa oli ensin Matkailijayhdistyksen ja myöhemmin Sammatin kunnan hallinnassa. Valtion museo siitä tuli vuonna 1928.
Paikkarin torppa sijaitsee melko jyrkästi itään viettävien rinnepeltojen yläpuolella tasanteella, miltä aukeaa maisema itään Valkjärvelle. Itäiset rinnepellot sekä läntinen pienempi peltoaukea muodostavat avaran ympäristön torpalle. Torpan pohjoispuolella on metsäinen kallioselänne ja eteläpuolella avoin kallioalue. Torpan edustalla kalliolla on Elias Lönnrotin patsas. Kallion länsilaidassa sijaitsee maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi. Samaisella kalliolla oli aikanaan runsas määrä erilaisia aittoja ja muita varastorakennuksia. Kalliolta on kaunis järvinäköala ja kaukaisuudessa siintävälle saarelle kerrotaan Lönnrotilla olleen lapsena tapana uida. Nykyisellään Paikkarissa on vanhasta rakennuskannasta jäljellä itse torpan lisäksi pieni aittarakennus ja kaksi maakellaria. Torppa on kauniisti harmaantunut ja sen pihapiiriä rajaavat pisteaita sekä kivistä kylmämuuraamalla ladottu aita. Aidattuun pihapiiriin kuuluu torpan ja aitan lisäksi muutamia hedelmäpuita takapihalla sekä vanhoja koristepensaita. Kellarit rajautuvat välittömästi pihapiirin ympärille ja pellot ovat olleet luomuviljelyksessä 1990-luvulla. Sittemmin pellot ovat olleet kesannolla ja takapeltoa on laidunnettu lampailla. Torpan pihapiirin lähettyvillä Sampomäen alarinteellä sijaitsee entinen kahvilana ja museonhoitajan asumuksena toiminut rakennus pihapiireineen. Sitä ympäröivät metsäiset vyöhykkeet peltojen ja rakennusten välillä idässä, kallioinen Sampomäki etelässä sekä tie ja parkkipaikka lännessä. Asuinrakennuksen lähettyvillä on pieni puurakennus, joka on toiminut aikanaan sikalana sekä navetta. Viimemainitut peruskorjattiin vuosina 2001-2002. Pihapiirin läpi vie polku rantapeltoja reunustavaan koivikkoon. Täällä sijaitsee myös esiintymislava sekä siihen liittyvä katsomo. Esiintymislavaa ja katsomoa ylläpitää Sampo-yhdistys, jonka kahvitustoimintaan liittyvät rakenteet ovat Sampomäen päällä. Hoitoalue käsittää Paikkarin torpan lähiympäristöineen, kahvilarakennuksen ympäristön sekä rinnepeltojen yläpuoliset metsiköt. Rajaus perustuu Museoviraston omistamaan maa-alueeseen, mutta ei käsitä peltoja. |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.9.2013 |
Osa-alueet |
1 Torpan pihapiiri | 0.15 ha |
2 Aittatantere | 0.42 ha |
3 Pohjoinen kallioselänne | 0.85 ha |
4 Pellot | 2.57 ha |
5 Koivikko | 2.10 ha |
6 Museonhoitajan pihapiiri | 0.35 ha |
7 Sampomäki | 1.12 ha |
8 Perinnebiotooppi | 0.17 ha |
Yleissuunnitelma |
Laatija: | Päivi Maaranen/päivitys 10.12.2013 |
Päiväys: | 12.12.2003 |
Hoitotaho: | maanomistaja |
Ympäristötuki: | ei myönnetty |
Hoitotavoitteet |
Sammatin Paikkarin torppa on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde, jossa vierailee runsaasti ihmisiä vuosittain. Pääosa suurista kunnostus- ja maisemanhoitotoimenpiteistä on tehty vuoteen 2002 mennessä, minkä jälkeen kohde on siirtynyt ylläpitävän hoidon piiriin.
Hoidon tavoitteena on säilyttää torpan alue avoimena ja estää pihapiirin sekä sitä lähellä olevan arvokkaan kedon metsittyminen. Lisäksi ehkäistään maanpinnan kulumista. Pihapiirin lisäksi hoidetaan myös läheisten peltojen reuna-alueita sekä torpan viereisen kallioselänteen metsiä maiseman avoimuuden säilyttämiseksi. Lammaslaidunnusta on perusteltua ylläpitää ja laajentaa, jotta peltojen umpeenkasvu estetään. |
Hoito-ohje |
Yleisessä hoidossa keskitytään maiseman avoimena pitämiseen mekaanisin raivauksen (hakkuu, raivaus, kepittäminen, niitto) sekä laiduntamisen (lammas) keinoin. Viljellyn maiseman ylläpidossa korostuvat maatalouden koneelliset sekä tarvittaessa perinteiset menetelmät. Peltokasvien valintaan kiinnitetään huomioita erityisesti, jos peltoja viljellään vain maisemallisista syistä. Tällöin suositaan perinteisiä viljalajeja sekä muita perinteisiä kasvilajeja. Piha-alueiden hoidossa korostuvat alueiden avoimina pitämiseen tähtäävät menetelmät (niitto, ruohonleikkuu, vesakonraivaus) sekä koriste- ja hyötykasvien hoitamiseen liittyvät menetelmät (karsinta, leikkaus). Osa-alueita koskevat erityiset hoito-ohjeet on eritelty osa-alueiden esittelyn yhteydessä. Hoidon painopiste vaihtelee vuosittain siten, että tietyt toimenpiteet on toteutettava vuosittain ja tiettyjä voidaan toteuttaa tarpeen mukaan vuosien varrella.
Vuosittain tarpeelliset hoitotoimet sekä niihin liittyvät toimijat ovat seuraavat: - peltojen hoitaminen (sis. mm. kynnöt, kylvöt ja sadon/heinän korjaaminen, muut pellon hoitoon liittyvät toimet). Työt tilataan tarjousta vastaan viljelijältä. Vaihtoehtoisesti vuokrataan pellot nollavuokralla eli hoitovelvoitetta vastaan viljelijälle, joka saa työstään vastineeksi mahdollisen peltojen myyntituoton. Koska peltojen tuottokyky on vähäinen, ei kaupallinen viljely vaikuta realistiselta vaihtoehdolta. Yhtenä vaihtoehtona on myös laittaa kaikki pellot laidunnukseen ja hakea laiduntamiseen erityisympäristötukea, millä kustannetaan aitaamisen kustannukset. Tämä edellyttää myös peltojen nollavuokraamista viljelijälle hoitovelvoitetta vastaan, sillä vain viljelijä voi hakea maatalouden erityisympäristötukea. Huomio: peltojen hoitaminen systemaattisesti on jäänyt toteuttamatta. - torpan ja museonhoitajan pihapiirin hoitaminen (nurmikon leikkuu, vesakon raivaus, koristekasvien hoitaminen) sekä pienet korjaustyöt. Työ hoidetaan yhteistyössä museonhoitajan ja hoitoyksikön kesken. - laiduntaminen (rantapeltojen pohjoispään ja vaihtolaitumien hoitaminen lammaslaidunnuksella) sisältäen aidan sekä muiden rakenteiden rakentamisen, ylläpidon sekä korjaukset. Työt hoidetaan yhteistyössä museonhoitajan ja hoitoyksikön kesken, lisäksi voidaan sopia erikseen mm. laitumen valvonnasta sekä lampaiden mahdollisesta lisäruokinnasta ja vesihuollosta. - perinnebiotoopin hoito (minimi: niitto kerran kesässä ns. myöhästettynä niittona). Harvemmin kuin vuosittain tehtävät hoitotoimet sekä niiden toimijat ovat seuraavat: - maisemanhoito koivikon alueella. Koivikon alue tarvitsee pensaskerroksen uusintaraivausta 3-4 vuoden välein, jos aluetta ei laidunneta jatkuvasti. Työ tehdään mekaanisena raivauksena raivaussahalla. Raivauksen yhteydessä vältetään vahingoittamasta istutettua taimikkoa. - maisemanhoito kallioselänteen alueella. Kallioselänteen kasvillisuutta raivataan vähitellen 2-4 vuoden välein harventamalla pensaskerrosta sekä tarvittaessa poistamalla yksittäisiä puita. Ladon ympäristön vesakko raivataan samassa yhteydessä. - metsänhakkuu ja maisemanhoito Sampomäen alueella. Hakkuun ja pensaskerroksen kasvillisuuden raivaustarve on noin 3-5 vuoden välein. - torpan rakennusten ja rakenteiden kunnostus tarpeen mukaan - museonhoitajan asumuksen sekä piharakennusten ylläpito ja korjaukset tarpeen mukaan - Sampomäen rakenteiden sekä esiintymislavan hoito ja kunnostus tarpeen mukaan, Sampoyhdistyksen vastuulla. |
Taustatiedot |
Maisemamaakunta: | Kiskon - Vihdin järviseutu |
Perinnebiotooppi (inventoitu): | Paikkarin torpan niitty (M) Sammatti, kohde nro 2 |
Selvitykset |
Perinnemaisemien inventointi, Pykälä & Bonn, Alueelliset ympäristöjulkaisut 178, s. 280-281.
Perinnebiotoopille on tehty mallisuunnitelma hoidosta (Lehtomaa 1996). |
Kartat |
Kohde nähtävissä Kuninkaan kartastossa (1700-1800 -lukujen taite) kallio/metsäalueena rantapeltojen länsipuolella.
|
Kirjallisuus |
Sahlberg, Marja (toim.) 2004: Museovirasto restauroi. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 12. Sivu 28. |
Luonnonympäristö |
Topografia | |
Glasifluviaalinen korkokuva, missä polygeneettisiä muodostumia. Topografia vaihteleva, myös melko suuria korkeuseroja.
Kallioperä graniittia, päällä paikoin moreenia, paikoin silttiä ja multavampia maannoksia. Paikkarin torpan pellot melko kuivia ja ravinteikkuudeltaan kohtalaisia. Alueella näkyy jossain määrin ihmisvaikutus paikoittaisena rehevyytenä. |
Kasvisto |
Alueella vaihdellen metsää ja vaihdellen avointa aluetta. Etelässä Sampomäellä kuivan kankaan metsä (VT), missä valtapuuna mänty ja alarinteillä myös koivua. Pensaskerros on kohtalainen tai niukka, lähinnä pihlajaa ja nuorta mäntyä. Kenttäkerroksessa varpuja sekä sammalia. Sampomäen itäpuolinen koivikko on metsätyypiltään tuoretta kangasta (MT), missä on lehtomaisia piirteitäkin. Valtapuustona koivu, pensaskerroksessa pihjajaa ja nuorta koivua, kenttäkerroksessa varpuja sekä heinälajeja. Koivikon pohjoispäässä on nuorta kuusta ja runsaasti nousevaa pihlajaa. Maapohja on kosteampaa, ja kenttäkerroksessa runsaahkosti heinälajeja (koilliskärjessä lisäksi arvokas kämmekkäkasvusto).
Kohteessa on maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi (2. Sammatti, Paikkarin torpan niitty). Biotooppi on osin pienruohoinen tuore heinäniitty, osin kallioketo. Lönnrotin patsaan itäpuolella on mäkikauraniitty. Koivikon pohjoispäässä on havaittu kämmekkäkasvusto (Uudenmaan ELY-keskus), jota tulee huomioida hoidossa. |
Eläimisto |
Ei erityistietoja eläinlajeista. |
Kulumisherkkyys |
Ei varsinaisia eroosiovaurioita, mutta kalliot, tieväylät sekä museonhoitajan pihapiiri nurmettuvat hitaasti eivätkä kestä jatkuvaa kulkemista. Kalliokedon aluetta suojeltava kulutukselta. |
Käyttömahdollisuudet |
Infotaulu: | Museoviraston pystyttämä |
Kyltti: | ei |
Viitoitettu: | kyllä |
Maankäyttö |
Sammatin torppa ympäristöineen on maa- ja metsätalousaluetta eikä sen maankäyttö ole muuttumassa ainakaan toistaiseksi. Torpan omat pellot ovat vähätuottoiset ja pienialaiset. Osa pelloista kasvaa umpeen. Ympäristössä on asutusta harvakseltaan Sammattiin vievän tien varressa. |
Varustus |
Sähkö ja vesi saatavissa navettarakennuksesta. Lisäksi navettarakennuksessa huoltotila työntekijälle ja työtarvikkeille. Yleisökäymälä navettarakennuksessa. Navetassa on myös kahvila- ja lipunmyyntitila.
Rakennuksia kohteessa on runsaasti. Niitä ovat entinen museonhoitajan talo, navetta sekä sikala; Paikkarin torppa, aitta sekä kaksi kellaria; vanha lato; esiintymislava, katsomo ja käymälä. Sampomäellä on muutamia kahvilakojuja. Pihapiirien välillä on polusto sekä näyttämölle, katsomoon että kahviloihin. Lisäksi on polku kallioselänteen ympäri lammaslaitumelle. Laitumella on verkkoaita sekä ruokintakatoksia kaksi. |
Käyttömahdollisuudet |
Soveltuu hyvin matkailuun ja opetukseen, sillä varustettu ja opastettu museokohde. Lähistöllä muita Lönnrotiin liittyviä kohteita, mm. Lammin talo (Lönnrotin vanhuudenkoti, jossa hän työskenteli ja asui vuodesta 1876 kuolemaansa saakka 1884).
Alueella ei varsinaisesti liikkumista rajoittavia tekijöitä. Paikkarin torppa on museona pieni, joten sitä ei voida esitellä suurille ryhmille yhtä aikaa. |
Kulkuohjeet |
Paikkarin torpalle ajetaan Helsinki-Turku -valtatieltä, mistä käännytään Sammattiin Paikkarin torppaan ohjaavan hannunvaakuna-kyltin kohdalta. Opasteita seuraten käännytään Paikkariin vasemmalle ennen Sammatin keskustaa. Auto pysäköidään P-alueelle ja matkaa torpalle jatketaan jalan. |
Liitetiedostot |
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
× | ||
< | > | |