Sipoo | |
Sibbesborg | 753400001 |
Hoitoalue: | Itä-Uusimaa |
Hoitotaho: | muu |
Ajoitus: | keskiaikainen |
Tyyppi: | puolustusvarustukset, muinaislinnat |
Koordinaatit: | ETRS-TM35FIN P: 6685136 I: 407090 |
Pinta-ala: | 0.77 ha |
Peruskartta: | |
Luonti: 1.1.1900, Viimeisin muutos: 14.8.2024 | |
takaisin |
Yleiskuvaus |
Sibbesborgin linna on rakennettu strategisesti oivalliseen paikkaan Sipoonlahteen Sipoonjoen suulla sijaitsevan saaren eteläkärkeen. Maankohoamisen vuoksi linna on nykyään peltojen ympäröimä ja sijaitsee noin noin kilometrin päässä merenrannasta. Sipoonjoki virtaa mereen sen itäpuolelta.
Sibbesborgin linnakallio on länsi-, etelä- ja itäpuoliltaan jyrkkäseinäinen. Pohjois- ja luoteispuolella linnaa kiertävät kaarena kaksi vallihautaa ja maavallia. Vallit ovat madaltuneet ajan kuluessa ja ulompi valleista on osin tuhoutunut pellonmuokkauksessa. Aikanaan linnakalliota on ympäröinyt vedenalainen paaluvarustus, jollaisia liittyy myös muihin keskiaikaisiin linnoituspaikkoihin kuten Porvoon Husholmeniin ja Raaseporin linnaan. Paaluvarustuksin on keskiajalla paitsi suojattu itse linnoitusta, suljettu myös mahdollisesti tarpeen vaatiessa joen suuaukko. Näin on kontrolloitu jokiliikennettä ja kerätty ehkä tullimaksujakin. Sibbesborgin kallion huipulle on keskiajalla rakennettu kiviperustainen rakennus. Tätä kallion laen rakennusjäännöstä tutki vuonna 1909 arkeologi Juhani Rinne. Kallion tasaisimmalle kohdalle laadittu nelisivuinen noin 20 m pitkän ja 12-14 m leveä rakennuksen pohja oli muurattu tiilestä ja muurin sisus oli täytetty harmaakivilohkareilla. Nykyään rakenne ei enää näy maan päälle, mutta kaivausalueen tienoolla on matala maakumpare. Juhani Rinteen tutkimusten jälkeen Sibbesborgilla on tehty muutamia pienempiä koekaivauksia. Sibbesborgin ajoitusta tai rakentajia eivät tutkimukset ole täysin ratkaisseet. Löytöjen ja linnoituksen rakenteen perusteella linnoituksen todennäköisin rakennusaika on 1200-1300-luku. Tällöin Suomessa rakennettiin myös muita samantyyppisiä, luonnon topografiaa hyödyntäviä linnoituksia. Mahdollisesti Sibbesborg oli yksi Albrekt Mecklenburgilaisen aikana 1300-luvun loppupuolella rakennetuista linnoituksista, mutta sen rakentajiksi on esitetty myös tanskalaisia ristiretkeläisiä 1100-1200-luvulla. Perimätieto mainitsee puolestaan linnan rakentajaksi Sibbe-nimisen viikingin, jonka mukaan olisi nimetty myös ohi virtaava Sipoonjoki ja koko Sipoon kuntakin. Sibbesborgin kasvillisuukartoituksissa on löydetty monia mielenkiintoisia kulttuurikasveja eli kasveja, jotka kulkeutuvat ja asettuvat kasvupaikoilleen ihmisen mukana, ja joiden menetyksekäs kasvu riippuu ihmistoiminnasta. Sibbesborgilla kasvavat muun muassa nurmilaukka (Allium oleraceum), ketomaruna (Artemisia campestris subsp. campestris), tumma tulikukka (Verbascum nigrum), ukontulikukka (Verbascum thapsus) ja hakarasara (Carex spicata). Useat näistä kasveista ovat nimenomaan vanhoja ruoka-, mauste- tai lääkekasveja, joita ihminen suosi luonnossa tai kasvatti käyttöönsä ryytimailla. Kohteen hoidosta vastaa Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri hoitoluvan MV/01311/2024 puitteissa. |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 14.8.2024 |
Osa-alueet |
1 Lakialue | 0.22 ha |
2 Rinteet | 0.20 ha |
3 Vallit ja haudat | 0.35 ha |
Yleissuunnitelma |
Laatija: | Päivi Maaranen |
Päiväys: | 15.12.2006 |
Hoitotaho: | muu |
Hoitolupa: | myönnetty |
Ympäristötuki: | ei myönnetty |
Hoitolupanro: | MV/01311/2024 |
Hoitotavoitteet |
Museovirastoon tekemään hoitoon liittyvä hoitosuunnitelma on päivitetty viimeksi vuonna 2006:
Sibbeborgin keskiaikaisella linnapaikalla on tehty perusraivaus vuonna 1992, minkä jälkeen alue on siirtynyt ylläpitävän hoidon piiriin. Viime vuosina hoitotyö on toteutettu vähemmän intensiivisenä ja hoitoalue on jonkin verran pienentynyt alkuperäisestä raivatusta alueesta. Hoitoaluetta ei pyritä laajentamaan nykyisestä eikä hoidon intensiteettiä palauttamaan perusraivauksen aikaiseksi. Kohteen hoidon perusteluna on kohteen säilymisen parantaminen koskien erityisesti linnan vallitusta. Kohde on tieteellisesti merkittävä ja sitä on tutkittu melko vähäisin kaivauksin. Kohde on melko suosittu käyntikohde. Kohteen hoidon yleistavoitteena on linnoituksen rakenteiden kasvittomana pitäminen ja linnan laen sekä kohteen ympäristön umpeenkasvun estäminen. Hoidon erityistavoitteena on mahdollisten muinaisjäännöksen uusien, ennalta tuntemattomien rakenteiden löytämien ja dokumentointi hoitoalueella. Lisäksi valvotaan peltotöiden lännessä vaurioittaman vallin kuntoa ja arkeofyyttien esiintymistä alueella Sibbesborgin linnakalliota on arvostettu muinaisjäännöksenä jo 1900-luvun alkupuolella, jolloiin sen valleille istutettiin tammimetsikkö. Jälkikäteen arvioiden metsikkö on ehkä hieman tiheä, mutta pääosa tammista voi hyvin. Hoitosuunnitelma 2024 perinnebiotoopille: Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on tehnyt vuonna 2024 hoitosuunnitelman hoitolupaan dnro. MV/01311/2024 liittyen. Hoitosuunnitelman sisältö on hieman tiivistettynä seuraava: hoidon tavoitteena on estää alueen rehevöityminen ja umpeenkasvu sekä estää vieraslajien leviäminen alueelle. Sibbesborgin laella ja rinteillä tehdään luonnonhoitoa. Niittoa tehdä perinnebiotoopin rehevillä alueilla. Niitettäviä ovat esimerkiksi liian peittäviksi kasvavat kedolle kehittyvä typpeä suosiva rehevä kasvillisuus, kuten nokkonen, hietakastikka ja nurmipuntarpää. Ketorusojuuren esiintymä rajataan niiton ulkopuolelle ja ketorusojuuren ympäriltä poistetaan rehevöittävää kasvillisuutta käsin varovasti. Vieraslajeista eteenkin terttuseljaa esiintyy alueella runsaasti ja terttuseljat poistetaan hoidon yhteydessä. Muitakin vieraslajeja poistetaan tarvittaessa. Kedolla on vesakkoa, joka kasvaessaan varjostaa ja tuottaa kariketta kedolle sekä sulkee näkymää. Hoidossa poistetaan puunvesaikkoa kedolta ja niityltä. |
Hoito-ohje |
Sibbesborgin hoidon menetelmissä korostuu maisemanhoito. Muinaisjäännöksen rakenteiden kunnostamiseen ei ole kiireellistä tarvetta eikä niitä toistaiseksi uhkaa kävijäeroosio. Kohteen varustamistason nostoon ei ole toistaiseksi kiireellistä tarvetta.
Maisemanhoidon menetelmistä korostuvat maastonsiivous, vesakonpoisto, niitto sekä yksittäisten puiden poisto. Maastonsiivouksen avulla poistetaan vallista sekä linnan alueelta eloperäinen roska ja jätteet. Vesakonpoistossa keskitytään vallien, niiden rajaaman alueen sekä linnan laen raivaamiseen pensaskasvillisuudesta. Linnan laki niitetään kerran kesässä myöhästettynä niittona ja niittojäte haravoidaan pois alueen maaperän köyhdyttämiseksi. Mahdollisuuksien mukaan tehdään myös niitto juhannuksen aikaan koiranputkea kasvavilla alueilla. Linnakallion rinteitä ja tyveä raivataan 2-3 vuoden intervalleissa siten, että suuret pensaat ja pienet puut jätetään paikalleen. Puiden hakkuun avulla kontrolloidaan valtapuuston koostumusta; kuusta poistamalla estetään maaperän happamoitumista, mäntyä ja jalopuita suositaan lajistossa. Informaatiotaulun kunto tarkastetaan vuosittain ja tarvittaessa se puhdistetaan. Kohteessa on liki vuosittain myrskyvaurioita; yleensä vanhimmat kuuset kaatuvat tai katkeavat tyvestä. Kohteen pienimuotoinen hoitohakkuu on tulevaisuudessa perusteltu toimenpide ikääntyvän puuston tervehdyttämiseksi. Yksityiskohtaiset hoitotavoitteet ja –ohjeet on esitetty osa-aluekuvausten yhteydessä. |
Taustatiedot |
Maisemamaakunta: | Suomenlahden rannikkoseutu |
Perinnebiotooppi (inventoitu): | Sibbesborg (M-) |
Selvitykset |
Kasvillisuusselvitys Bror Pettersson, 1940-luku, Nordenskiöld Samfundets tidskrift 3, 1943
Kasvillisuusselvitys Onni Silkkilä 1983, raportista ei tietoa Kasvillisuuskartoitus Kimmo Seppänen 1990, raportti mahdollisesti Museoviraston arkistossa Kasvillisuuskartoitus Aimo Nummi 2000, raportti 13.3.2001 Museoviraston arkistossa |
Kirjallisuus |
Pirjo Hamari ja Helena Ranta (toim.) 2001: Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Sivut 42-43.
Tiitinen, Teija (toim.) 1999: Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Sivut 83-85. Rantanen, Arja & Kuvaja, Christer 1994: Sipoon pitäjän historia vuoteen 1868. 1. osa. Sipoo. |
Luonnonympäristö |
Topografia | |
Glasigeeninen suurkorkokuva, missä mariinisten kerrostumien ympäröimä polygeneettinen kohouma. Mineraalimaapeitteisiä rinteitä ja lakialue; maaperä savea, silttiä ja multaa. Kohtalaiset korkeuserot. |
Kasvisto |
Lehtomaisen kankaan kasvillisuus (OMaT), missä valtapuuna tammi, vaahtera. koivu ja mänty. Runsas heinäkasvillisuus. Runsaasti niittylajeja, jonkin verran ketolajeja (Pykälä&Bonn 2000). Melko paljon ihmisen seuralaiskasveja, mm. pölkkyruoho (Arabis glabra) ja tummatulikukka (Verbascum nigrum). Linnakallion rinteille levittäytyy lehtipuuvesakon lisäksi maitohorsma.
Aimo Nummen kasvillisuuskartoituksessa vuonna 2000 mainitaan edellä mainittujen lisäksi nurmilaukka (Allium oleraceum), ketomaruna (Artemisia campestris ssp. campestris), hakarasara (Carex spicata) ja mäkikuisma (Hypericum perforatum). Nummen kartoituksessa ei löytynyt aiemmin tavattua litteänurmikkaa (Poa compressa). |
Eläimisto |
Ei erityistietoja eläimistöstä. Alueella kuitenkin kuollutta ja kuivaa jalopuuta, minkä vuoksi erityisesti huomiotava hyönteislajiston säilyminen. |
Kulumisherkkyys |
Ei erityisen kulumaherkkä. Rinteiden maalajitteet paikoin irtonaisia ja erodoituvat herkästi, joten kulkua rinteillä vältettävä. |
Käyttömahdollisuudet |
Infotaulu: | Museoviraston pystyttämä |
Kyltti: | ei |
Viitoitettu: | kyllä |
Maankäyttö |
Joutomaata peltojen ympäröimänä. Ei välitöntä maankäyttöpainetta. |
Varustus |
Informaatiotaulut ja portaikko linnan laelle. Parkkipaikka peltotien päässä informaatiotaulun luona.
Vesi joesta, sähkö tuotettava aggregaatilla. |
Käyttömahdollisuudet |
Soveltuu opetus-, matkailu- ja virkistyskohteeksi. Ei sovellu liikuntaesteisille kuin rajoitetusti.
Ei bussin kääntöpaikkaa peltotien päässä. |
Kulkuohjeet |
Ajetaan vanhaa Helsinki-Porvoo -tietä Helsingistä kohti Söderkullaa kohti ja käännytään vasemmalle etelää kohti peltotielle ennen Sipoonjokea. Tien alussa on viitta Sibbesborg. Ajetaan tietä suoraan perille. Tien pituus noin 200 m. |
Liitetiedostot |
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
× | ||
< | > | |