Skällbergetin linnavuori sijaitsee vastapäätä Siuntion kirkkoa, kirkolta Lohjan asemalle vievän tien länsipuolella. Linnan toisella puolella sijaitsee Tjusterbyn kartano, joten linnavuori jää kirkon ja kartanon väliin. Linnavuorelta avautuu osin peitteinen maisema Suitian kartanolinnalle ja Gårdskullan kartanoon päin.
Skällbergetin linnavuori on jyrkkien kallioseinien suojaama kallion pohjois- ja itäreunalla. Eteläsuunnasta kallion huipulle pääsyn ovat estäneet kaksi itä-länsi-suuntaista vallia, jotka on rakennettu kallion kapeimmalle kohdalle. Vallit koostuvat todennäköisesti suurehkoista kivistä ja maasta. Linnavuoren laki on pienialainen ja käsittää vain puolet Skällbergetin mäestä.
Skällbergetin linnavuorta ei ole tutkittu, mutta linna on perinteisesti ajoitettu rautakauden lopulle. Maavallirakenteiden ja Siuntion alueen keskiajan asutushistorian perusteella ei ole poissuljettua, että Skällberget ajoittuisikin varhaiselle keskiajalle tiettyjen Karjaan alueen linnavuorten tapaan (esim. Haveråkersberget ja Sutarkullan linnamäki).
Hoitoalueena on kalliomäen laki ja rinteet eli koko linnavuoren muodostavan kalliomäen kokonaisuus.
Skällbergetin linnavuorella on tehty mittava perusraivaus vuonna 1991, minkä jälkeen alue on siirtynyt ylläpitävän hoidon piiriin. Viime vuosina hoitotyö on toteutettu vähemmän intensiivisenä ja hoitoalue on pienentynyt alkuperäisestä resurssien puutteen vuoksi. Hoitoaluetta ei pyritä laajentamaan nykyisestä.
Kohteen hoidon perusteluna on kohteen säilymisen parantaminen koskien erityisesti linnan vallitusta ja lakea.
Kohde on tieteellisesti merkittävä eikä sitä ole tutkittu minkäänlaisin kaivauksin. Kohde on hyvin suosittu paikallinen käyntikohde.
Kohteen hoidon yleistavoitteena on linnoituksen rakenteiden kasvittomana pitäminen ja linnan laen sekä sen ympäristön umpeenkasvun estäminen.
Hoidon erityistavoitteena on mahdollisten muinaisjäännöksen uusien, ennalta tuntemattomien rakenteiden löytämien ja dokumentointi hoitoalueella. Lisäksi etsitään mahdollisia arkeofyyttejä kasvillisuudesta.
Hakkuiden jäljiltä vesakoituminen on ollut länsirinteillä huomattava. Vesakon kasvu ei ole ollut hallittavissa alueen laajuuden ja vähäisten resurssien vuoksi. Toistaiseksi alueen annetaan kehittyä luonnollisen sukkession mukaan. Kun latvakerros on vahvistunut, voidaan pensas- ja kenttäkerroksen raivauksia suunnitella uudestaan.
Länsi- ja etelärinteillä ei panosteta hoitoon; viimemainittu on ollut jo vuosia luonnontilassa tarkoituksella.
Hoito-ohje
Skällbergetin hoidon menetelmissä korostuu maisemanhoito. Muinaisjäännöksen rakenteiden kunnostamiseen ei ole tarvetta eikä niitä toistaiseksi uhkaa kävijäeroosio paitsi linnan vallin yli tuovaa polkua. Kohteen varustamiseen nykyisestään ei ole toistaiseksi kiireellistä tarvetta.
Maisemanhoidon menetelmistä korostuvat maastonsiivous, vesakonpoisto, niitto sekä puuston hakkuu. Maastonsiivouksen avulla poistetaan vallista sekä linnan alueelta eloperäinen roska ja jätteet. Vesakonpoistossa keskitytään vallien, niiden rajaaman alueen sekä länsipuolisen ylärinteen raivaamiseen pensaskasvillisuudesta. Linnan laki ja vallit niitetään kerran kesässä ja niittojäte haravoidaan pois alueen maaperän köyhdyttämiseksi. Puuston hakkuun avulla kontrolloidaan valtapuuston koostumusta; kuusta poistamalla estetään maaperän happamoitumista, mäntyä ja jalopuita suositaan lajistossa.
Kohteelle tuova polku varusteineen sekä informaatiolaatikko tarkistetaan sekä tarvittaessa kunnostetaan vuosittain.
Yksityiskohtaiset hoitotavoitteet ja –ohjeet on esitetty osa-aluekuvausten yhteydessä.
Kohde sijaitsee polygeneettisen ja mariinisen korkokuvan vaihettumisvyöhykkeellä rinteiltään jyrkällä polygeneettisellä kohoumalla. Kohouma on pääosin mineraalimaapeitteinen. Maaperä ravinteista moreenia.
Kasvisto
Tuoreen kankaan (MT) metsää, paikoin lehtomaisia piirteitä (OMT). Valtapuuna kuusi. Länsirinteellä runsaasti jalopuustoa kuusen hakkuun jälkeen ja voimakas heinäisyys. Kalliolla kalliokasvillisuus.
Eläimisto
Ei erityistietoja eläimistä.
Kulumisherkkyys
Ei erityistä kulumisherkkyyttä. Ei kestä maastöpyöräajoa.
Käyttömahdollisuudet
Infotaulu:
ei infotaulua
Kyltti:
ei
Viitoitettu:
kyllä
Maankäyttö
Metsätalousmaata, missä korkea kalliopaljastuma. Muodostanut aikanaan Tjusterbyn kartanon puistometsän. Ei välitöntä maankäyttöpainetta. Tarve metsänkäsittelylle itärinteen osalta.
Varustus
Portaat, kaksi suoja-aitaa ja polusto. Polut merkitty puupaaluin. Informaatiolaatikko portaikon yhteydessä vuoren rinteellä. Pysäköintipaikka keskiaikaisen kirkon pihassa, mitä vastapäätä viitoitettu polku alkaa.
Käyttömahdollisuudet
Metsäinen kohde, joka soveltuu opetukseen, matkailuun ja virkistykseen.
Ei sovellu liikuntaesteisille.
Linnavuoreen kuuluu massiivinen kalliojyrkänne itälaidalla, minkä vuoksi pienten lasten kanssa liikkuvien oltava varovaisia.
Kulkuohjeet
Käännytään Hanko-Helsinki -tieltä Siuntioon ja ajetaan Siuntion kirkonkylään. Siuntion kirkonkylässä Siuntio-Lohja -tieltä käännytään keskiaikaisen kirkon parkkipaikalle. Sitä vastapäätä nouseen polku ylös linanvuorelle.
Liitetiedostot
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.