Hoitoalueen muodostaa kaivosmäen laella sijaitseva vanha kaivosalue. Alueella on kuusi vanhaa, 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevaa pienempää kaivoskuilua sekä yksi uudempi kuilu, joka sijaitsee mäen korkeimmalla lakialueella. Mäen eteläpuolellla on suuri, kooltaan noin 125 leveä ja noin 100 metriä syvä avolouhos. Vanhat kaivoskuilut ovat veden täyttämiä. Alueella sijaitsee myös useita puurakenteisia kaivosrakenneksia kuten kaivostorni ja varastorakennuksia sekä malmin erottamiseen liittyneitä rakennuksia. Osa rakennuksista on hyvinkin huonokuntoisia, osa on edelleen käytössä. vanhassa kaivostuvassa on toiminut myös kaivosmuseo. Kaivosmäen lakialue on yleisilmeeltään puustoinen, pääpuulajeina on kuusi sekä koivu. Yleisilmeeltään alue on pahoin pusikoitunut, levinneet pihlajat, alikasvoskuuset sekä pajut peittävät alueen sisäisen näkyvyyden. Puustoa kasvaa myös osittain rakennusten sisällä ja välittömässä läheisyydessä uhaten niiden kunnossapitoa. Myös kaivosmäen rinteet ovat pahoin vesoittuneita ja puusto estää näkymät ympäristöön. Alueella on myös lukuisia jätekivikasoja sekä erilaisia kaivostoimintaan liittyneitä kuoppia.
Viljakkalan Haverin kaivostoiminta alkoi 1700-luvun alussa: ensimmäiset asiakirjamerkinnät löytyvät vuodelta 1726. Varsinainen malmin (rauta) louhinta Kruuvanmäellä alkoi 1790-luvulla ja kaivostoimintaa on jatkettiin aina vuoteen 1999, jolloin suoritettiin viimeisimmät koeporaukset. Raudan avolouhinta oli kiivainta vuonna1859, mutta päättyi kannattamattomana lopulta vuonna 1866. Vuonna 1935 haverinalieelta löydettiin huomattavia määriä jalometalleja, jonka vuoksi aloiytettiin kulta (Au) ja kuparipitoisen /Cu) malmin louhinta. Uuden kaivosjakson kiivain toiminta-aika sijoittuu vuosiin 1935-1960, jolloin Oy Vuoksenniska Ab Haverin kultakaivoksella työskenteli noin 150 henkeä ja kaivokselta toimitettiin markkinoille puhdasta kultaa 350 kg/vuosi, mikä tyydytti koko Suomen vuotuisen kultatarpeen. Vuonna 1960 tämäkin louhinta päättyi kannattamattomana.
Haverin "kulta-ajan" muistoina on alueella säilynyt lähes täydellinen, kaivosinsinööri Harman E. Stigzeliuksen piirtämä vanhaa ruukinperinnettä säilyttävä rakennettu kulttuuriympäristö: kaivosrakenteet kaivosmäellä, kiviaineskasat ympäristössä, työväen ja virkamiesten asuinalueet sekä kaivosjohdon huvilat . Varsinaisen kaivostoiminnan loputtua aluetta on pyritty kehittämään lähinnä matkailun tarpeisiin. Suurin osa rakennuksista on myös palvellut siinä tarkoituksessa, mutta osa kaipaa vaativaakin korjausta. Vuonna 1997 Viljakkalan kunta lunasti alueen ja käynnisti Haverin kehittämisprojektin, jonka tavoiteena oli alueen matkailullinen kehittäminen. 1.9.2000 vastuu siirtyi Viljakkalan Haveri ry:lle, jolloin hankeen nimeksi tuli "Haverin kaivosmiljöö-projekti".
Hankkeen tavoitteena on kunnostaa teollisuushistoriallisesti merkittävä Haverin kultakaivosalue ja kehittää siitä elävä ja toimiva matkailu- ja virkistysaluekokonaisuus.
Hoitoalueen muodostaa kaivosmäen laella sijaitseva vanha kaivosalue suuren avolouhoksen ympäristöä lukuunottamatta. |