Lahden Ristolan asuinpaikka liittyy Suomen varhaisimpaan asutusvaiheeseen noin 10 800 vuoden taakse ja on tällä hetkellä eräs maamme vanhimmista kivikautisista asuinpaikoista.
Ristola, kuten useimmat muutkin kivikautiset asuinpaikat, on aikoinaan sijainnut veden äärellä, syvälle sisämaahan ulottuneen vuonomaisen merenlahden pohjukassa. Tällaisiin paikkoihin hakeuduttiin mieluusti, sillä meri, jokisuisto ja ympäristön metsät tarjosivat kukin omat antimensa eikä asuinpaikkaa tarvinnut vaihtaa niin usein. Maankohoamisen vuoksi meri vetäytyi vähitellen etelämmäksi, ja siksi Ristolakin jossain vaiheessa päätettiin hylätä. Paljon myöhemmin, kivikauden lopulla, paikka otettiin vähäksi aikaa uudelleen käyttöön - tällä kertaa asukkaat olivat vasarakirveskansaa.
Nyt, tuhansia vuosia myöhemmin, meren rantaan on Ristolasta jo yli sata kilometriä, ja paikka sijaitsee n. 73 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Tästä on voitu päätellä, että ensimmäiset asukkaat saapuivat paikalle arviolta n. 8600-8200 eKr. Ristolan asuinpaikan poikkeuksellisen suureen ikään viittaa myös se, että sieltä on löytynyt tietyntyyppisiä piikivestä tehtyjä esineitä, mm. veitsiä, nuolenkärkiä ja kaapimia. Samanlaisia esineitä ei ole muualta Suomesta löytynyt, mutta niitä tunnetaan Virosta ja muualta ns. Kunda-kulttuurin alueelta. Vaikuttaa siis siltä, että Ristolan ja samalla Suomen ensimmäinen pysyvä asutus on saapunut Itämeren yli nykyisen Viron alueelta. Aivan asuinpaikan vieressä on ilmeisesti muinainen kvartsilouhos. Kvartsiesiintymän sijainti kivikauden ihmisten kannalta erinomaisella paikalla onkin ehkä ollut yksi syy siihen, että asutus on syntynyt juuri Ristolaan. Lähde: http://www.phmuseomatka.fi/main.php?id=68 |
takaisin
Yleiskuvaus
MV/3/05.04.01.02/2018 LAHTI, Renkomäen Ristolan kivikautinen asuinpaikka