Domarby mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1417. Kylännimi perustuu ammattinimitykseen domare, tuomari . Kylässä oli vuonna 1540 15 talonpoikaa (Anders Bäntsson, Michel Andersson, Jöns Jönsson, Mats Andersson, Lasse Nilsson, Simon Hansson, Ol. Andersson, Knut Japsson, Lasse Olsson, Tomas Mårtensson, Olof Andersson, Erik Andersson, Knut Jönsson, Mats Henriksson, Knut Hansson), jotka maksoivat yhteensä 8 täysveroa . Porvoon läänin vuoden 1547 maakirjan mukaan kylän veronmaksajista peräti kahdeksan oli ulkokylänmiehiä (53 % veromaksajista/49 % täysveroista). Kylässä oli vuonna 1556 12 talonpoikaa (8 täysveroa), joista neljä oli ulkokylänmiehiä. Lisäksi sipoolaisella Hans Erichssonilla oli kylässä rälssimaata.
Domarbyn vanhin kartta on laadittu vuonna 1692. Kylässä oli samalla tonttimaalla Petter Smedsin, Johan Classonin, Jakob Bertilssonin, Peter Sigfredssonin, Crister Classonin, Erich Sigfredssonin ja Erich Mattsonin isännöimät talot. Lisäksi kylässä oli ulkokylänmaa. Vuodelta 1765 peräisin olevalle kartalle on merkitty tuolloisten isäntien ohella tilojen nimet Långhansas, Lassas, Stenbergs, Kusmes, Ryttars, Glasmästars ja Skeppars.
Domarby on edelleen käytössä. Paikalla on runsaasti Tuomarinkylän kartanon toimintaan liittyviä rakennuksia, mm. useita hevostalleja. Etelässä on museona toimiva 1790-luvulla rakennettu vanha kartano pää – ja sivurakennuksineen. Kylän keskellä olevan kalliomäen päällä ja rinteillä on ensimmäisen maailmansodan aikaisia varustuksia. Voimakas maankäyttö on todennäköisesti tuhonnut kylään liittyneitä rakenteita ja kulttuurikerroksia. Kylän jäännöksiä on kuitenkin saattanut säilyä pihoilla, talojen väleissä ja kartanon eteläpuolisessa puistossa.
Kylämäestä etelään on Vanhan riihipellon keskellä kumpare, jonka päällä on kivijalka. Kumpare näkyy Broteruksen vuoden 1692 kartalla peltojen keskellä olevana aukkona. Paikka sopii riihelle. |