Liuksialan nykyisen kartanokeskuksen ja Roineen välisellä alueella ovat sijainneet 1556 muodostetun kuninkaankartanon, sitä seuranneen lääninkartanon, ja myöhemmin säteriratsutilan rakennukset aina 1800-luvun alkuun asti. Niiden sijaintia ei tarkasti tunneta.
Ensimmäinen varma maininta Liuksialan kylästä on vuodelta 1508, jolloin kylässä pidettiin käräjät. Kuitenkin jo vuoden 1427 asiakirjassa mainittu Olavi Raro lienee Liuksialan Raruja. Vuonna 1541 taloja oli kylässä kuusi. Liuksiala muodostettiin vuonna 1556 kuninkaankartanoksi. Vuonna 1577 se läänitettiin leskikuningatar Kaarina Maununtyttärelle, joka ylläpiti kartanossa hoviaan. Kartanon myöhempiä omistajia olivat hänen tyttärensä Sigrid Vasa, tämän poika Åke Tott, Klaus Tott ja amiraali Lorenz Creutz vanhempi. Myöhemmin kartanosta muodostettiin lääninkartano ja säteriratsutila. Vuodesta 1821 tila on ollut Meurman-suvun hallinnassa.
Liuksialan puinen päärakennus on rungoltaan vuodelta 1804. Nykyiseen asuunsa se
muutettiin 1902 (B. Blom). Rakennuksen alla sijaitsevan kivikellarin on arveltu olevan peräisin 1500-luvulta. Muinaisjäännösalueella sijaitsee myös 1800-luvun lopusta/1900-luvun alusta peräisin oleva aitta. Muinaisjäännösalueeksi rajattu alue on muutoin pääasiassa puutarhaa ja puistoa, jossa on omenapuita sekä muita istutuksia. Päärakennuksen takana, Roineen puolella, noin 27 metriä lounaaseen, on 1930-luvulla rakennettu puutarhaan kuuluva levähdyspaikka (koko 6 x 7 metriä). Niin ikään muinaisjäännösalueella, päärakennuksesta noin 90 metriä kaakkoon sijaitsee puolestaan harmaakivistä rakennettu, 1900-luvulta peräisin oleva kellarillinen kasvihuoneenperustus (koko 12 x 14 metriä).
Tilustien varrella, muinaisjäännösalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat väentupa ja punatiilinen navetta, jotka ovat peräisin 1890-luvulta.
Muinaisjäännösalueen ulkopuolella, mutta sen välittömässä läheisyydessä, alueen länsipuolella sijaitsee kartanon elinkeinotoimintaan liittyviä rakennuksia (konesuojia, siiloja), jotka ovat betoniperustaisia.
Kartano kulttuuriympäristöineen on avoin ja herkästi haavoittuva. |