Kohde sijaitsee Hollolan kirkosta 12,1 km itäkoilliseen, Vesijärven Paimelanlahden pohjukkaan laskevan Myllyojan itäpuolella, noin 500 m ojan suulta pohjoiseen ja 150 m Myllyojasta itään. Pyyntikuoppa on matalalla hiekkaharjanteella nk. Hopeaharjulla, joka ulottuu noin sadan metrin päässä idässä olevasta Paimelanvuorena tunnetun harjun jyrkästä rinteestä Myllyojaan lännessä. Harjanteella ja harjulla idässä kasvaa havumetsää. Harjanteen etelä- ja pohjoispuolilla ja Myllyojan takana lännessä on peltoa. Kuoppa on harjannetta pitkin Myllyojalle menevän poluksi muuttuneen kärrytien vieressä, sen eteläpuolella (peruskarttaan merkitty tie kulkee maastohavaintojen perusteella kartta merkintään nähden pohjoisempana, lähempänä harjanteen pohjois- kuin eteläreunaa). Kärrytie eroaa tilustieltä, joka puolestaan eroaa maantieltä Paimelanlahden pohjukassa ja kulkee Paimelanvuoren länsirinteen juurta pohjoiseen.
Kuopasta on kuva Hollolan historian kolmannessa osassa (Antero Heikkinen, Hollolan historia III, Lahti 1975, s. 74). Kuvatekstin mukaan kuoppa on vanha sudenkuoppa. Kuoppa on muodoltaan pyöreä ja tasapohjainen. Sen läpimitta on noin 3 metriä ja syvyys noin 2,5 metriä. Seinät ovat lähes pystysuorat, ja ne on rakennettu latomalla noin pään kokoisista pyöreähköistä luonnonkivistä. Varsinkin kuopan etelä- ja lounaisreunoilla, missä maan pinta laskee loivasti, kuoppaa ympäröi siitä kaivetusta maasta muodostunut vallimainen tasanne, joka on noin 4 metriä leveä. Ympäristössä on rykelminä myös jonkin verran (rakennustyössä yli jääneitä?) irtokiviä. Kuoppa on erittäin hyväkuntoinen. Kuopan viereen on pystytetty infotaulu, jonka mukaan kuoppa olisi rakennettu 1700-luvun lopulla, mutta varmasti kuopan rakentamisaikaa ei tiedetä.
Harjanteella on myös muutamia pienempiä ja matalampia, osittain pyöreitä, osittain epämääräisemmän muotoisia loivapiirteisiä kuoppia. Lähin on noin 10m suuresta kuopasta itään, kärrytien pohjoispuolella. Ainakin osa näistä saattaa olla "normaaleja" pyyntikuoppia. |