Tielinja on merkitty Nils Westermarkin vuoden 1764 kartalle. Tie erottuu kuitenkin niittykäytävinä ja aitausten suuntina Samuel Broteruksen vuoden 1708 kartalla.
Heikbackasta etelään Vikkulaan suuntautuneen tielinjan pohjoisosa (Heikbacka-Itäväylä) on yhä käytössä peltotienä. Tie erottuu pellon ja metsän rajalla olevana 4-6 metriä leveänä ramppina kaikkialla paitsi kohdalla, missä tie kulkee itä-länsisuunnassa pellon yli. Tällä paikalla tie näkyy ympäristöstään kohoavana matalana penkkana. Savista tien pohjaa on vahvistettu tuomalla sille hiekkaa, soraa ja kiviä. Tien keskikohdalla rengasurien välissä on ruohoa ja heinää kasvava kumpare. Tien molemmilla puolilla on oja.
Luonti: 3.3.2008 Viimeisin muutos: 21.4.2008
Tutkimukset
Veli-Pekka Suhonen inventointi 2007
Luonti: 6.8.2018
Petro Pesonen inventointi 2018
Huomautuksia: Tarkastus 16.5.2018. Kyseessä on varsin pittoreski ja ympäristössään hyvin säilynyt kylätie, joka noustessaan Heikbackan mäelle on jonkin verran solautunut rinteessä.
Luonti: 6.8.2018
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.