Inhan eli Gustafsforsin ruukki on yksi maan sisäosiin 1800-luvun puolivälissä perustetuista järvimalmia hyödyntäneistä rautaruukeista. Laamanni Erik Gustaf Roschier sai vuonna 1841 privilegion harkkohytin perustamiseen Hankaveteen laskevan Inhanjoen rannalle. Koskia on ruukin kohdalla kaksi. Ylemmän kosken varrella sijaitsi saha ja mylly sekä maantiesilta, joista on jäljellä kivisiä perustuksia. Alemman kosken varrella sijaitsi tehdaslaitokset.
Harkkohytti paikalle rakennettiin vasta vuonna 1851. Inhassa sulatettiin pääasiassa järvimalmia, myös suomalmia käytettiin. Ruotsalaisen insinööri August Nilsson Keirknerin aikana, vuodesta 1884 alkoi Inhan kukoistuskausi. Raaka-aineissa siirryttiin käyttämään Ruotsista tuotavaa rautamalmia ja kotimaista romurautaa. Ruukin ympärille kasvoi ruukkiyhdyskunta kouluineen ja kauppoineen. Vuonna 1917 Keirkner myi Inhan vuorineuvos Lindsay von Julinille osaksi Fiskars-yhtiötä. Uusien tuotteiden tuotantoa varten rakennettiin Inhaan 1970-luvulla uusia tuotantotiloja.
Kohteen sijaintitieto on esitetty pistemäisenä. Inhan ruukki on harvoja järvimalmiruukkejamme, joissa teollinen toiminta on jatkunut keskeytymättä perustamisesta saakka. Todennäköisesti jatkuva teollinen toiminta paikalla on tuhonnut ruukin varhaisvaiheen rakenteita. Mahdollisia rakenteiden jäänteitä on karttatarkastelun perusteella voinut säilyä ylemmän kosken kohdalla (koordinaatit arvioitu tästä paikasta), sekä pohjoisemmassa Hankajärven rannassa, ruukinkartanon ”Pytingin” kohdalla (vuoden 1883 kartan mukaan tällä paikalla on sijainnut rakennuksia). Alue on luetteloitu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Luonti: 11.5.2010 Viimeisin muutos: 22.1.2021
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.