Nuoremman rautakauden pronssinen hevosenkenkäsolki, jota säilyttää löytäjän leski Margareta Matilainen, löytöpaikka selvisi Tommi Anttilan avulla.
Löytöpaikka on entistä peltoa Sonnilanjoen länsirannalla vanhaa kylätonttia vastapäätä. Nykyisin paikalla on omakotitaloja.
Inventoinnin 2011 yhteydessä käytiin kuvaamassa hevosenkenkäsolki, joka ilmeisesti on löytynyt 1950-luvulla peltotöissä. Löytäjän lesken mukaan löytöpaikalla oli havaittu pienikokoinen hiilisen maan alue, josta ei soljen lisäksi löydetty mitään muuta.
Soljen pyöreähköissä nupeissa on kolme pientä tappia kummassakin. Nuppeja yhdistää soljen selkäpuolella varras niin, että kehä on yhtenäinen. Kehä on päältä lievästi harjallinen, alapuoli on kourumainen ja sillä on vaaka-akselilla toisella
reunalla kaksi, toisella yksi tappi. Niiden tarkoitus on ollut pidättää neulaa paikallaan. Neula puuttuu ja yläosassa on murtumajälki, mahdollisesti siitä on irronnut nuppi tai muu uloke. Esine vaikuttaa puolivalmisteelta. Solki on erittäin
hyväkuntoinen, siinä mm. päiden nupeissa on näkyvissä alkuperäistä messinkipintaa. Samalta peltoaukealta tunnetaan kolme muutakin yksittäisen rautakautisen esineen löytöpaikkaa. Satakunnan peruna oy:n löytöpaikka on arvioidusta löytöpaikasta puoli kilometriä pohjoiseen ja Vaimalan soljen löytöalue runsaat 800 m itäkoilliseen Sonnilanjoen toisella puolella. Yli-Parma on noin 1,3 km päässä pohjoiskoillisessa Leikkimäen kalmistokallion edustalla, tien toisella puolella.
Luonti: 15.8.2011 Viimeisin muutos: 16.8.2011
Tutkimukset
Jouko Pukkila/Satakunnan Museo inventointi 2011
Huomautuksia: Inventointikertomuksen s. 192
Luonti: 15.8.2011
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.