Kivivallien osittain sulkema, röykkiöitä ja kiviladelmia sisältävä viljelyraunioiden kokonaisuus Leppälänkankaan pohjoislaidalla, loivasti viettävässä rinteessä, Pyhäjoesta 2,2 km etelään, Vuojalankankaan hiekkakuoppien eteläpuolella.
Vuoden 1995 Oulaisten arkeologisen perusinventoinnin yhteydessä paikka tarkastettiin, koska siihen jätinkirkkona viittaavia mainintoja oli todettu arkistotiedoissa sekä mm. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia I:ssa 1983. Kohde on mahdollisesti tarkastettu jo 1972.
Inventoinnissa vallien rajaamalla alueella tehdyissä koekuopissa todettiin kivisen hiekkamoreenin päällä ohut peltoon viittaava multakerros. Oulaisten kaupungintalon paikannimikortiston mukaan Leppälänkankaalla on sijainnut talo, josta muistitiedot lienevät jo kadonneet.
Paikka tarkastettiin uuden ilmoituksen perusteella myöhäissyksyllä 2011, jolloin kohteesta laadittiin karttaluonnos. Tarkastuksen perusteella vallien rajaaman alueen pituus on vallien itäisimmästä kulmasta läntisimpään nurkkaan noin 70 m. Leveys vaihtelee noin 20-35 m välillä, mutta valli ei muodosta kokonaan suljettua aluetta, vaan on auki pohjoisessa, alarinteen puolella. Se näyttää muodostuvan kolmesta osasta: koillisessa alarinteen päästä se kulkee aluksi noin 15 m koilliskulmaukseen kääntyen siitä etelälounaaseen melko suoraan lähes 20 m. Kaakossa vallissa on noin 6-metrinen aukko. minkä jälkeen valli hieman kaarrellen ulottuu noin itäkaakosta länsilounaaseen likimain 60 m matkan länsinurkkaansa, josta se kääntyy noin pohjoiskoilliseen, kaartaen koillisen ja idän suuntaan, kaikkiaan noin 35 m matkan. Täällä se näyttää päättyvän röykkiömäisiin kiviladelmiin. Koillisosassa valli puuttuu noin 25-30 m väliltä. Tällä välialueella on noin 2 x 3 m laajuinen maakivi, jonka pohjoiseen alarinteen puoleiseen reunaan on kasattu röykkiötä. Vallien välisellä alueella on useampia erilaisia ja -kokoisia kiviröykkiöitä ja ladelmia, joista yksi kehämäinen ja yksi (kohteen koordinaattipiste) halkaisijaltaan 2,5 m, varsin pyöreä ja korkeahko. Eteläisessä pitkässä vallissa on 1-2 röykkiömäistä korkeampaa kiveystä. Vallin leveys 1,5 - 2,5 m välillä ja korkeus noin ½ m molemmin puolin.
Alue on lähinnä harvapuustoista nuorta lehtipuuta, pohjoisreunalla kuusta ja maapohja on heinikkoa. Kohde vaikuttaa varsin hyvin säilyneeltä, kun kasvillisuus peittää 1995 todetut metsänkäytön äestysjäljet, jossa yhteydessä vallit lienevät osin vaurioituneet. |