Paljakaisen kestikievari sijaitsee vanhan maantien ja uuden E4-tien välissä, Magneettimäen pohjoispuolella, E4-tien länsipuolella. Etelässä kenttä rajautuu Paljakaisojaan. Kievarin rakennusten jäännösten ympärillä on laaja ja tasainen, avoin kenttä. Aukealla porot käyvät syömässä heinää, joten kenttä ei umpeudu. Kentässä on maahan iskettyjä paalurivistöjä, jotka ovat peräisin ajalta, kun kenttä toimi Metlan koealueena. Paljakainen oli kruunun omistama kestikievari ja se perustettiin ilmeisesti 1920. Kievaria isännöi Eevert Siivikko (1920-1925), Aukusti Tomperi (1926-1928), Albert Rajala (1929-1934) ja Hannes Tanhua (1935-1940).
Lapin sodan aikana poltetusta päärakennuksesta ei ole jäljellä kuin noin 50 cm korkea kivijalka ja pohjoispäädyssä lautakannella peitetty kellari. Rakennuksen koko on ollut pohjois-eteläsuunnassa noin 12 m ja itä-länsisuunnassa 8 m. Talon länsiosassa, keskellä taloa on uunin jäännös, joka on valettu. Pohjoisosassa taloa on erittäin syvä kellari, joka on peitetty kannella. Kuisti on sijainnut talon kaakkoiskulmassa ja ovi auennut kohti itää. Kuistin kivijalka on tehty pienemmistä kivistä kuin talon ja se on myös hieman mata-lampi. (x=3518 573, y=7600 268, z=215)
Tallin tai navetan jäännös on pohjois-eteläsuunnassa 5 m leveä ja itä-länsisuunnassa 12 m pitkä. Itäpäädyssä on ollut 5 m x 5 m kokoisella alueella vain nurkkakivet, kun länsipäädyssä on selvä peruskiveys jäljellä. Porraskiveys on länsipäässä kohti etelää, ja kiveyksen koko on 2 m x 2 m. Rakennuksen jäännöksen luoteiskulmassa on ilmeisesti ollut lantaluukku. (x=3518 595, y=7600 216, z=214)
Saunan jäännös sijaitsee lähellä ojaa. Sen hirsirakenteet ovat hyvin maatuneet, mutta se on ilmeisesti ollut pohjois-eteläsuunnassa 7 m leveä ja itä-länsisuunnassa 5 m pitkä. (x=3518 601, y=7600 241, z=215)
Sillan jäännös sijaitsee alueen etelälaidalla, ojan varrella. Sillasta on jäljellä muutamia hirsiä ja kiviä.(x=3518 594, y=7600 221, z=214)
Lisäksi kentässä erottuu erikokoisia kuoppia ja painanteita. |
takaisin
Koordinaatit
Ivalon kaakkoispuolisen metsätalousalueen kulttuuriperintöinventointi, Inventointi 2010 Eija Ojanlatva